Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Herra Duncan läksi nyt ulos, seurassaan Allan Mac Aulay ja kreivi Menteith. »Tuossa menee yksi Campbell oikeata sukua», virkkoi Montrose lähettilään poistuttua, »silla heillä on kaikilla mesi kielellä, myrkky mielessä.»
Turhaan yritti Montrose selittää asiaa toiselta taholta; Allan oli päättänyt katsoa sitä tältä kannalta, ja hänen älynsä oli sitä ahdasta laatua, johon ei mikään vastasyy mahdu, kun kerran jokin ennakkoluulo on siinä saanut asuntonsa.
»Eipä syy ollut minussa, sallikaa mun sanoa se, armollinen herra markiisi», virkkoi Dalgetty. »Minun on sanottu olevan bonus socius, bon camarado jokaisessa paikassa, missä olen Euroopassa palvellut. Mutta se, joka koskee minun suojeluksessani olevaa miestä » »Ja se», tiuskasi Allan yht'aikaa, »joka uskaltaa estää ansaittua kostoa »
Se pelko, että nämä kostonhimoiset rosvot saattaisivat tehdä kuljeksivalle Allanille jotakin pahaa, ahdisti siis lakkaamatta ukon sydäntä.» »Minä itsekin olin täällä vieraskäynnillä, kun siitä asiasta viimein tuli ratkaiseva päätös. Allan oli päivännoususta asti ollut poissa metsällä, ja minä olin häntä etsinyt turhaan. Nyt oli pimeä, myrskyinen ilta, eikä häntä kuulunut takaisin.
Mutta pianpa sitten puukot heiluisivat, kun tulisi riita siitä, ken saisi peräpuolella sijansa, ja ennen aamua olisi siellä veristä löylyä.» »Mitä tuota kaikkea tarvitaankaan?» sanoi Allan, kavahtaen pystyyn ja rientäen paikalle niin tuikeana kuin hänen tapansa oli. »Onkohan nykyajan gaeleissa pehmeämpi liha ja valkoisempi veri kuin heidän isissään?
Semmoiseksi tulee Allan Verikäden kohtalo, kun hän saa kuulla, että Menteith nai Annikan. Enkä pyydä mitään muuta kuin varman tiedon, että näin tapahtuu silloin katoaa hänen kätensä kautta saadun surmani katkeruus.» »Jos niin on laita», virkkoi majuri, »ei siitä maksa vaivaa enempää puhua.
Varsinkin näkyi Allan Mac Aulayn luonne antavan hänelle arvelemisen aihetta. »Hänpä peijasi sukkelasti nuo englantilaiset vuorelaisillaan, soihdunkantajilla! Kahdeksan pöksytöntä metsäläistä kuuden hopeisen kynttilänjalan sijasta! Sepä oli mestaritemppu oikein 'tour de passe', oikein silmänkääntämistä! Ja kuitenkin hän on mielipuoli!
Arvellaan hänen menneen takaisin Oxfordiin, noutamaan kuninkaalta uusia käskyjä.» »Takaisinko menneen!» virkkoi Allan, pilkallisesti naurahtain. »Voisin teille kertoa vaan eipä maksa vaivaa. Saattehan sen itsekin pian tietää.» »Niin totta kuin olen kunnian mies, Allan», sanoi kreivi Menteith, »teet sinä lopun ystäviemme maltista tuolla suututtavalla äreydelläsi.
Mutta kun Allan näin äkkiä repäisi pois sen hienon verhon, joka tätä seikkaa oli tähän asti peitellyt, rupesi Annikka pelkäämään siitä seurauksia, jotka olisivat yhtä väkivaltaiset, kuin Allanin luonne oli tulinen. Hän koetti siis tehdä hänen syytöstänsä tyhjäksi.
Annikka Lyle yritti turhaan estää puhkeavia kyyneleitään, kun virkkoi: »Yhden sormuksen, Allan, otan sinulta muistoksi hyvyydestäsi minua orpoparkaa kohtaan, mutta älä vaadi minua enempää ottamaan. Sillä en voi enkä tahdo ottaa vastaan lahjaa, jonka kalleus niin vähän sopii yhteen alhaisuuteni kanssa.» »Valitse siis,» sanoi Allan, »sinulla voi arkatuntoisuuteesi olla syytä.
Päivän Sana
Muut Etsivät