Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Viiden sadan vuoden kuluttua, jolloin ne vielä seisoivat muuttumattomina, lausui niistä eräs kuuluisa kirjailija: "Näille mestariteoksille on annettu sellainen elinvoima, että ne vielä tänäänkin näyttävät ihan äskettäin rakennetuilta; niin suuresti loistaa niistä nuoruuden kukoistus, jota ei mikään aika voi vähentää, ja tuntuu ikäänkuin elävä sielu niistä ainiaan huokuisi."
Luuletteko olevan niin hauskaa ainiaan pitää muiden repaleita? Jos lehmä on teidän, niin ottakaa se, mutta älkää tehkö minua varkaaksi. Kyllä minä olen yhtä rehellinen kuin kuka hyvänsä teistä. Vai onko kuultu ett'eivät ihmiset uskaltaisi laskea minua kyökkiinsä tai antaa minulle yösijaa, sentähden että minä muka varastelisin muiden maatessa?
Taas kyllikseen hän itkenynnä On hiukan aikaa tyynnä Tok' armastellen ainiaan. FAUST. Pois käärme, pois sun paulas! FAUST. Pois, konna, ryömi matkojas! Et mainita saa sulo-naista!
Jok' onnen-airot ohjaltaa Ja Sampolaivaa johtaa: On Louhen vallan kauhistus, Vaan kansan ilo, ihastus. Työ, sana häll' on aseinaan Ja kansan henki purjeissaan: Tuo henki, joka yltä maan Nyt huokuu kaikkialla, Tuo innostus, jok' aallollaan, Kuin koski, valtavalla Kaikk' esteet tieltä kumoaa, Maan onnenmurut kokoaa. Viiskymment' on hän vuosiltaan, Vaan kansa toivois ainiaan Elävän moisen miehensä.
Lasten mieltä tuntemaan Pyydä Hengen valo; Heistä opi ainiaan Kuulijaisuus jalo! Jotk' ei vielä vastahan Ota pahennusta, Viittaa tielle taivahan, Kun teet parannusta. Jos et muutu mieleltäs Lapsen kaltaiseksi, Nöyräks, siivoks, itsessäs Hyvään haluiseksi; Pahassa jos paadut vaan, Makaat synnin unta: Osakses ei tulekkaan Taivaan valtakunta. Käsitä, oi, sielu, tää, Lasten tavat opi!
Ja innostusta väräjävin huulin Heikki itsekseen kuutamoisen yön hiljaisuudessa kuiskasi hänen puheensa jälkeen lauletun laulun sanat: "Jos sydän sulla puhdas on, ja mieli vakaa, peloton, niin yhdy meihin, tänne jää, ja pyhä vanno vala tää: Tää Suomenmaa mun toimen' saa; sen eestä vaan ma ainiaan teen työtä saakka kuolemaan!" "Siis vanno näin: Ain' eteenpäin!
Minä olin juuri saapunut sen luo ja olin jo menemäisilläni ohitse, ... kun äkkiä minua hämmästytti Asjan ääni, joka innokkaasti ja kyynelten vuotaessa lausui seuraavat sanat: En tahdo rakastaa ketäkään muuta kuin sinua, en, en, sinua yksinään ma tahdon rakastaa sinua ainiaan. Rauhoitu siis, Asja, sanoi Gagin: tiedäthän, että minä uskon sinua. Kummankin ääni kuului lehdosta.
»Eihän teillä ole minulle tilaakaan kärrissä», sanoi Antero kierrellen, haluton kun oli lähtemään, vaikka kuitenkin mieli teki vanhan tavan mukaan vielä tottelemaan äitiä, häntä ainoata, joka vielä huoli hänestä ja jolle hän ainiaan oli ainoa poika. Iikka puolestaan olisi mielellään mennyt vaikka kuolemaan pojan edestä, vaan oli nyt taipumaton ja sanoi jyrkästi: »
Suomen Ruotsalaisille. On päivä lämmin Suomessamme Ja loistavat on kukkulamme, Maa se on meidän yhteinen. Miks kielemme vaan kaikuvainen, Mi ompi vielä nuorukainen; Ei soida saisi raikuten? Kun jolloinkulloin raikahtavi: Oh, fennomanni, skandinavi! Se ompi vihantuulta vaan; Me niinkun tekin vuodatamme Veremme eestä isänmaamme, Miks taistelette ainiaan?
Veripunainen nauha, jota Miranda naisenakin aina piti kaulassaan, samoin kuin oli tyttönä pitänyt, näytti olevan häviämättömän hengen omituisuuden tunnusmerkki, jota vastoin Kirstin punainen päähine vain oli ilmauksena siitä intohimosta, joka hänessä ainiaan paloi levollisen pinnan alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät