Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Minun veljeni Vilho!" vastasi Leo nopeasti. "Se on aimo poika, ja osaa jo kalastaa sangen hyvin ja on kylläksi vanha, sillä hän täyttää kohdakkoin seitsemäntoista vuotta. Ei, äitini tila ei minua ensinkään huoleta, kun vaan Vilho jää hänen luoksensa."
Vaikka torpanisäntä ja hänen poikansa Ivar olivat aimo pyssymiehiä ja pamaus silloin tällöin kuului Puolamäen seuduista, ei kuitenkaan rohjettu jättää vasikoita yöksi rannalle, eikä lampaita hakaan. Sillä susi tai ilves olisi saattanut hiipiä takamaalta torpan lähelle, tekemään tuhoja.
»Mistäpä tuo laulaja on?» sanoi itseksensä Aimo, »eipä hän minun väkeni joukosta ole.» Hän meni nyt sinne, josta laulu kuului, ja näki nuorukaisen, joka istui puun juurella. »Mistä sinä olet? Miksi täällä laulelet? Ja mitä laulusi merkitsee?» kysyi Aimo.
Vaan hänen rinnastaan kun raikui valtava ääni, kun sanat sinkosi kuin lumihiuteet talvisen tuiskun, ihmist' ei sitä, ken kera kilvata saatti Odysseun; emmepä moist' ois luulleet, kun hänet näimme me ensin." 224 Tieteli kolmanneksi nyt Aiaan huomaten vanhus: "Ken tuo tuolla akhaijeist' on, mies niin iso, aimo, joukon muun yli jonk' on pää sekä hartiat vankat?"
Mieli jo tyrmistyi ajomiehelt' entinen, aimo, alt' ei kätten surmaisten edes orheja kääntää pois pakosalle hän ehtinyt, vaan hänt' uumihin iski keihääll' urhea Antilokhos; sopa vaskinen estää ei sitä voinut, vaan läpi vatsan tunkihe tutkain; voihkaten vaunuiltaan valioilta hän kenttähän vaipui. Ohjasi valjakon Antilokhos, jalon Nestorin poika, puolelt' iliolaisten akhaijein luo varusäärten.
Kun kapteenin kavaluus ja julmuus minua kohtaan oli yleiseksi tiedoksi tullut, ja kun hän vielä lisäksi ei milloinkaan maksanut säännöllisesti lastausmiehille heidän palkkojansa, seurasi tästä hänelle vielä aimo selkäsauna ennenkuin hän kaupungista jälleen merille suoriutui.
Mun luonton' outo on, lie epäluonto, Päinvastaisista aineist' yhdistetty; Niin lempi, viha, hellyys, uhka kiehuu Ijäti rinnassan', mi huojentuu Vaan silloin, kun ma sodan hälinähän Rutosti rynnän, tai kun kylmän jäykäll' Uskollisuudell' aimo veikkoon liityn. Niin Aksel Thordinpoikaan liittynyt Ma olen. En ma rakastaa voi itse, Mut huojennusta tunnen, lempivää Kun autan.
Mitä syytä luuloon! Ei. Maurin pettänyt on kurja konna, Katala julki-konna, halpa hylky. Luo, taivas, peite moisilt' ilkiöiltä Ja joka aimo käteen pane ruoska, Joll' alaston se konna halki mailman Idästä länteen piestäis! JAGO.
Mesi on ammoin katkeraksi Käynyt Kullervon veressä. ILLI. Kuin veressä aimo miehen. Minä riennänkin edellä. Jää hyvästi, Kotro! KOTRO. Riennä! Saisin Kullervon omaksi, Suven syömättä eläisin, Päivittäin sen pään pesisin, Joka huomenna sukisin, Illoin kantaisin sylissä, Haahkan höyhenille veisin, Silkkivaipoin peitteleisin. Lähtee. Joukossamme on Onervo, Noita taitava Lapista.
Aina hän oli miestään jumaloinut, mutta niin kauan kuin tämä oli miehuutensa parhaissa voimissa ja hänen elämänsä oli onnellinen, oli tuo lujaluontoinen vaimo taivuttanut hänen levottoman, häilyvän henkensä kuin meren kaislan lujan tahtonsa alle. Siihen aikaan oli oppinut ja pelätty Messenius ollut aimo tavalla akkavallan alla. Nyt olivat osat vaihtuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät