United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo samana syksynä hän sairaan luona käydessään kylmettyi, sairastui ja kuoli. Sen perästä unohtui hänen rakkausjuttunsakin. Pappilaan tuli uusi apulainen, joka meni naimisiin Ailin kanssa, ja niin tuli vanha traditsiooni täytetyksi siinäkin suhteessa. Muuta sen kummempaa ei tapahtunut niiden viiden vuoden aikana, joiden kuluttua Agnes taas tuli pappilassa käymään.
Venheen keula kun töksähti nyt rantaan, niin Kaisa syöksähti venheeseen, eikä muistanut tervehtiä rovastinnaa tervetulleeksi, vaan koppasi Ailin syliinsä ja hoki: "Sinä Aili, sinä Aili, sinä Aili, minun pelastettu Ailini", lähti mennä huurottamaan kotiinsa ja vasta aivan lähellä kotiansa kääntyi takasin ja huusi: "Tulkaa toki taloon. Antakaa anteeksi, etten ennemmin pyytänyt."
Ailin unet Kaarlo Albert Heikel Merikö aava vaiko metsälampi? IV. Aatteiden piiriä Sydän ja järki Jos taistella et sais Rohkeasti aalloillen! Murheelle Tiedätkö? Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa? Nuo tuolla, nämä täällä Hiljaa Mihin onneni rakennan? Kuolo ja kukat Kuilun partahalla Toinille Aaltonen, oi aaltonen Kysyin kukalta Kukan oikeus
Akat kiirehtivät nyt ottamaan venheeseen ja kohti kurkkuaan huusivat: "Herrainen tuota Kaisaa, herrainen tokiisa tuota Kaisaa! Sinä vasta ihminen olit." Ja Ailin kun olivat saaneet venheeseen rymeytyivät joukolla vetämään Kaisaa venheeseen. Mutta kun saivat Kaisan venheen laidalle ryntäitään myöten jo Kaisa itsekin rupesi auttamaan itseään venheeseen.
Sen sanottuaan Kaisa juoksi taloon ja pienen tuokion perästä juosten palasi sinistä savua suihkava taulan palanen kädessä ja harja toisessa. Akatkin muistivat nyt sen vanhan taijan ja kun näkivät Kaisan tulevan niin ihastuneena nostivat Ailin käsiensä päälle vatsalleen missä Kaisa asettui pitämään palavaa taulaa Ailin nenän alla ja joku harjasi jalkopohjia.
Sitä ajatellessa loistivat Ailin silmät, kasvot hehkuivat ja huulet vetääntyivät hymyyn. Ossi, hän kuiskasi, Ossi, Ossi! Mikä ääretön nautinto saada mainita hänen nimeään! Se olikin kaunein nimi maailmassa. Ossi, Ossi, Ossi . Mutta siinäpä hänen unelmansa keskeytettiinkin.
Suloista ois, Jos kuolla vois. Suloista ois, Jos nuorra kuolla vois. Oi ystäväni siellä lainehilla, Kuin onnellisna siellä oisinkaan. Te sallittenhan Ailin sinne tulla? Hän yhtyy teidän kanssa laulamaan: Suloista ois, Jos kuolla vois. Suloista ois, Jos nuorra kuolla vois." Liikutettuna. Miksikä noin surullista! Aivan kuin haudan partaalla oisit. Teeskennellyllä iloisuudella.
No mitä siellä on sitten sellaista? Silittää Ailin päätä. Jos minun tyttäreni olisit, saisit tietää kaikki. Miksen nyt? Siksi että äitisi sen kieltää. Mutta lähdenpä nyt, etten saisi häneltä uutta saarnaa kuulla. Menee oikealle. VI:s KOHTAUS. Aili, sitten Hartin. Hm! Ihmeellistä! Mutta viis minä, heidän salaisuuksistaan; on minulla muutakin ajateltavaa.
Mitä sanotte, Martha? Sopiiko se hänelle? kysyi hän, ylpeän mielihyvän ilme kasvoissa. Sopihan se vallankin hyvin Ailin valkean kuulakkoon, hieneeseen hiviöön, ja heleään punaan hänen poskillaan. Vähän aikaa häntä katseltuaan jätti äiti kankaan ompelijan huostaan ja läksi muihin toimiinsa. Martha asetti mittanauhan Ailin vyötäisille.
Pappilassa se alkoi se juttu, jolle koko kirkonkylä nauroi. Asian laita oli nimittäin se, että rovastilla oli apulainen, kömpelö, talonpoikainen, valkotukkainen pastori Rantala, joka oli niin omituisen nälkäisen ja kuihtuneen näköinen, että Ailin, rovastin ainoan tyttären, oli käynyt häntä kovin sääli ensin.