Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Johan me olemme ruvenneet sitä itsekin ajattelemaan, mutta kun tämä kortteeri on niin ahdas ja me olemme sen koko vuodeksi vuokranneet, niin täytyyhän sitä kevääsen asti erillään pysyä. IX:s KOHTAUS. Edelliset, Karhi. Tulee oikealta. Kas, siinähän sinä oletkin. Tulen teiltä juuri. Hyvää iltaa, Aili! Tervehtii. Olin Ailin luona ja he tulivat nyt minua saattamaan.
Ei se sisareni kauan asiata viivyttele. Voisihan tuolle nyt juuri antaa jotain, jos jalomielinen tahtoisi olla, mutta tuskin se juuri sopiikaan. Rupeaa vielä enemmän ahdistamaan. Tuumailee rauhattomana kepillään maata hakaten. Ash! XII:s KOHTAUS. Edellinen, Karhi, Emma. Tulee aidan taakse. Itsekseen. En tahdo tuota tavata. Väistyn hetkeksi! Kun Ailin vaan kohtaan, ja Hellin niin lähden.
Ja Oskar kuinka tyytyväisen näköisenä hän siellä poltteli papyrossiaan ja laski leikkiä Ailin kanssa. Ei nähtävästi muistanut häntä enää lainkaan, eikä välittänyt hänen tuskistaan. Niin vieraalle hän nyt tuntui Marthastakin.
Eikä yhtään ainoata ystävää, joka olisi säälinyt ja lohduttanut! Kun hän taaskin kumartui työnsä yli, putosi muutamia täyteläisiä kyyneliä kihlaleningille hänen poskiltaan. Hän säikähti ja hankasi ne pois nenäliinallaan. Eiväthän ne kumminkaan mitään pilkkuja jättäneet kankaaseen. Vasta myöhemmällä saapui Ailin odotettu ystävä Alavalle. Hän aikoi viipyä huomiseen hän, niinkuin Ossikin.
Eipäs Aili hukkunut, näimmehän me, että liikkui se järvessä". Akat samoin kuin rovastinnakin unohtivat oman märkänä olemisensa Ailin tähden ja sen pelastumisen ilosta istuivat vaan Ailin lähelle nurmelle ikään kuin levähtämään työnsä tehtyä.
Milloin tahansa. Illalla, jos sopii. Hän painui jälleen paikoilleen sohvan nurkkaan, sieppasi muotilehtiä, joita oli siinä vieressä levällään, käteensä ja hautasi silmänsä niihin Ailin tulemaan. Marthakin otti entisen asemansa ja seisoi taas selin. Sakset narisivat niinkuin ennenkin. Aili asetti tarjottimen sohvapöydälle ja kaatoi lasiin. No, Ossi? Anteeksi!
Se hauska nautinto luonnosta Jahtirannan Kaisan puistossa ja se repäisevä sydämmen ilo Ailin virkoamisesta olivat vaan vilahduksia mistä ei jäänyt mitään jälkeä eikä tuottaneet mitään valoa nykyiseen mieleen, missä tuonoin ankaruus ja epätoivo yhdessä tunkeutuivat sieluun ja täyttivät koko tunteitten syvimmätkin syvyydet.
Minä olen täällä valinnut mallin muotilehdistä. Aili, mitä pidät tuosta? Ailin silmät luisuivat lehden ylitse, hän ei niin paljon semmoisesta välittänyt, oli tottunut jättämään ne äidin huostaan. Tietysti se oli hyvä, äitihän sen parhaiten ymmärsi. Niin, minä luulen, että tästä tulee sievä. Tässä on kangas. Hän otti pöydältä vaalean sinisen hienon musliinikankaan ja levitti sitä Ailin eteen.
Hän kuuli heidän iloiset äänensä ensin ulkoa, sitten ruokasalista, jossa söivät päivällistä, hän näki heidän liikkuvan edes takaisin, vapaina ja huolettomina, onnen helmalapsina. Oskar, hänen entinen Oskarinsa, näytti olevan jo täydellisesti perehtynyt tässä kodissa. Häntä kohdeltiin kuin perheen jäsentä ainakin eikä siunaaman hetkeksikään hän väistynyt Ailin rinnalta.
Ei silloin eikä vielä sen jälkeenkään, vaikka he kyllä usein tapasivat toisiaan, milloin Ailin kotona, milloin muualla, kävelyllä, luistinradalla, iltamissa, ja milloin missäkin. Sattuma, vai mikä heitä lieneekin aina yksiin johdattanut. Sattuma hm, myhäili Aili itsekseen ja istahti lehtimajan penkille, siinä oikein rauhassa vaipuakseen näihin iloisiin muistelmiinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät