Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025


Tieän Helvin hienohelman, Sulosuun, soleavarren; Valmis ois vaeltamahan, Kerallani keikkumahan Vaikka tunturin laelle, Tahi santahan Saharan; Vaan on pikkuisen pilalla: Ylen äijän ymmärtäjä, Viisastelija visuinen. Minä tuhmaksi tulisin, Menisin mitättömäksi Rinnalla tytön rivakan. Tieän sirkeän Selinan, Punaposken, pulleaisen, Mielialalta mieluhisen, Aina ihmehen iloisen.

Hovijunkkarille syntyi uusista naimisista tyttö, joka ehti kasvaa kolmen vuoden ikäiseksi ukon eläessä, ja tämä tyttö Helena oli hänen nimensä oli niin sievä, että vanhan äijän nähtiin kerran leikkivän sen kanssa. Hovijunkkarilla oli täysi syy luulla ukon muuttavan määräyksensä. Mutta ennenkuin mitään sellaista ehti tapahtua, kuoli ukko sydänhalvaukseen, ja perilliset valvoivat testamentin.

Esa meni suoraan äijän viereen. »Onko teillä viinaakysyi Villen korvaan huutaen. »Viinaa?... O-on sitä.» »Pankaa pöytä koreaksi. Onko sianlihaa?» »Sian...?» »Sianlihaa!» »On sitä», emäntä ehätti ennen isäntää. »En minä tiedä», isäntä sanoi, »emäntä sen... Onko sitä? Pane tälle Esalle ruokaa pöytäänUkko-vanhus vapisi kuin tuomarinsa edessä.

Tämä saattoi äijän puheliaaksi, niin että hän lavialta jutteli, mitä aikanansa oli havainnut, mimmoiselta tuleva vuosi näytti y.m. Kaisa oli hyvyys itse. Hän kysyi, kuinka äiti, sisaret ja veljet voivat kotona, ja lisäksi, mitä uusia kuului pitäjältä; hän pyytti vielä päivällisellekin. Vaan se joka oli kaikista iloisin, oli Anna.

Pakenevien joukossa huomasin muun muassa Hiienvaaran kierosilmäisen äijän, joka niin katalasti oli vihollisiin liittynyt. Päästyäni hänen kintereilleen tempasin hänet kiinni pitkästä niskatukasta ja heitin kinokseen, komentaen jäljessä tulevan miehen sitomaan hänet. Muiden vankien mukana sai hän sitten seurata meitä Kajaanin linnaan kärsimään hyvin ansaittua rangaistustaan.

Tuli siitä suutari kirkonkylään ja poikkesi yhden talonpojan taloon, eipä ollutkaan kotona, akka lupasi viikolla lähettää äijän tuomaan rahoja, mutta nyt ei antanut rahaa; kävi siitä toisen luo mies vannoo, ettei ole rahaa; kaksikymmentä kopeekkaa oli kaikkiaan rahaa, ne nyt vaan pisti kouraan saappaittensa korjuusta. Silloin suutari arveli ottaa turkikset velaksi.

Rakastajattarenne kanssa? uskalsi Johannes kysyä. Anteeksi, vihityn vaimoni kanssa, hehetti ukko. Ja hänkin oli kiittänyt onneaan, että ylimalkaan palasi hengissä sieltä. Palasiko hän hengissä? uskalsi Johannes jälleen kysyä, rohkaistuneena äijän leikillisestä puhetavasta. Kyllä, hän elää, voi hyvin ja kukoistaa. Seurasi lyhyt vaitiolo. Hän on siis naimisissa, ajatteli Johannes.

Enhän minä rupee käsin häneen en näe hänen kuoleman kamppaustaan, en kuule hänen vaikeroimistansa mutta pääsen kuitenkin hänestä erilleni. Ensi yönä otan hänen ruumiinsa, vien sen vähän matkaa järvelle ja upotan sen pohjaan kivillä. Niin on, ei kannata viivytellä! Jokainen katsoo omaa etuansa. Sovinto äijän ja pojan välillä tulee yhä varmemmaksi.

Hautalainen alkoi seurata äijää, tietämättä itsekään miksi. Tuo vanhus oli enimmäkseen kotonaan, ei käynyt usein kylässä, oli varoissa ja parjasi aina niitä, joilla oli velkaa, eikä yleensä löytänyt muissa ihmisissä paljoa hyvää. Mitään ystävällisiä naapurussuhteita ei heillä keskenään ollut. Tuntien äijän luonnetta edellytti Hautalainen, että tämä pilkoillaan lausui viimeisen huomautuksen.

Muutamia pienempiä oli vanhentuneita, ja niiden suhteen sai hän aihetta useaan kertaan joka erä kuitenkin eri muodossa hiljaa huomauttaa toimitusmiehille, että »jos se vainaja olisi vielä elänyt jonkun vuoden, niin tuon arkun olisi papereineen saanut polttaa, eikä siinä olisi tullut yhtään vahinkoa». Joten siis oli suuri hyvä työ, että Jumala korjasi äijän pois. Velkakirjat loppuivat.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät