Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
'Kas kuin pommi äijän karsi; poissa toinen käsivarsi, rinnan kaiken silpoi siru! Munter vaan: 'Se halkes, piru! Näin hän kuoli; näin hän eli, alkoi miessä, päätti miessä, vitkaan puhui, virkku veli ain' ol' apuun vaaran tiessä; tuttu toiminnan, ei melun, tuttu puutteen, ponnistelun, tiesi kaikki kantaa, voida, yhtä vain ei vaikeroida.
Oi laupias Isä, armahda! Pois kun kääntyy, ympärillään Karkeleepi aavekansa; Joll' ei tuot' ois valkeutta, Pelkäis hullauntuvansa. Oi laupias Isä, armahda! Mutta viimein, aijan tullen, Tyrmän uksi aukeneepi: Agnes eteen oikeuden Asun mukaan asteleepi. Oi laupias Isä, armahda! Pukuansa järjestääpi, Huivihinsa kääntää huolen, Tukan suorii, jott' ei luultais Olevaksi mielipuolen.
"Kait sen nyt tietää ilman epäilemättä, että Matilla parempi on olla vanhan ja vakavan äijän kasvatettavana kuin että suutarien joukossa ja ylenannettujen parissa, jossa paha esimerkki on hänellä joka käänteessä nähtävänä", sanoi Elsa. "Siksi tuon minäkin otin, ja kun häntä itseäänkin niin halutti. Mutta olihan minulla muutakin asiaa.
Joka halki Suomen nyökkyin ajaa nyhti! Päätään korkeampi on nyt äijän ryhti. Suora on kuin nuori vanhus varreltaan, hopeoina valkohapset harteillaan, nenä pesty, leuka sileäks on tullut, kirkkaamp' yöllä muoto, kuin on päiväll' ollut. Nuori Blume järin ymmälle jo jää: »Mikä ihme nyt, mist', ukko, muutos tää? Sinä, nokisin ja laiskin nuhjus ennen, sinä siisti, valmis muista eelle mennen!
Mutta tänään on meitä viisitoista yhtä vastaan ja minä ajattelen, että annamme äijän livistää. Se on rikas kuin piru, huusivat jotkut; sen pitää pistouvata tynnöri olutta. Perttilä veti taskustaan pienen nahkakukkaron, otti siitä muutamia Kaarlo IX:n hopearahoja ja heitti ne ylenkatseellisesti joukkoon.
Minä, minä opetan poikia nenälleni loiskeilemaan. Sillä Kolistimen vaari ei siinä juuri kauankaan siekaile ennen kun hän iskee. JUHANI. Minä häntä isken tuohon takkuiseen kaulukseen ja kiskon äijän ilman armoa olutkestiin. Heisaa, ukko! Nyt marssimme! UKKO. Helvettiin sinä! JUHANI. Olutta juomaan että mahas repee! UKKO. Hellitä kaulukseni, saatpa muutoin vasten klanias.
Vaan sieltä pyhät kellot ne eivät kaiu nyt, on kirkko tyhjä tyyten, kaikk' ovet teljetyt. Ei saapumista sinne nyt sanan kuunteluun, ei ollut Herran päivä tää päivä elokuun. Mut palveltiinpa Herraa siell' äijän mielestä, jos kirkossa ei juuri, niin kirkon vieressä; näät harjult' alas rantaan tuoss' urhot Suomenmaan; ne maata, ruhtinasta nyt puolsi parhaillaan.
Hänen siinä hampaattomalla suullaan purressaan ja pergamenttihuulin kuumaa hörppiessään oli Antilla hyvä tilaisuus kerrankin koettaa syventyä tuon äijän kasvonjuonteisiin ja koko olentoon, joka niin täydellisesti erosi hänen nykyaikaisesta liikemies-ympäristöstään.
1:N KUOKKA. Sentähden riennämme kanssas Nummisuutarille! MIKKO. Peikot ja perkeleet! en tahtoisi sinne! 1:N KUOKKA. Sinne kiireesti, jos parannusta toivot. Jalkas pitää sidottaa lastoihin, mutta pienikin viivytys taitaa pahentaa kaikki, tehdä sinusta ontuvan Huuperin äijän. Ota kanssani kiinni hänestä sinä, ja rientäkäämme! VIIDES N
Kun olimme jääneet kolmen kesken pirtin haltiaksi, rupesi Aspela uudelleen ongittelemaan ukolta sanoja. Mutta ukko istui vaan nurkassa eikä vastannut enemmän kuin seinä. Minä olin pahoillani, kun niin pahasti olivat menetelleet vanhan äijän kanssa, että hänen täytyi mykkänä istua, sillä minäkin olisin mielelläni kuunnellut hauskoja tarinoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät