Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
ANGELO. Kaunis Flaminia on vimmoissansa upottanut itsensä; niin luullaan yleisesti. Onhan löytty meren rannalta hänen hattunsa ja huivinsa, aaltoin heittäminä maalle. VARRO. Olisi nyt meillä helvetti, niin lausuisinpa: onnea matkalles siihen tuliseen kaupunkiin, mun Flaminiani! RACHEL. Jumala olkoon hänen sielullensa armollinen! MARIAMNE. Niin rukoilen myös minä.
Mylläri vastasi: »Siitäpä se tulee, että muut kaikilla voimin pyrkivät uida rannalle; mutta me jätämme itsemme aaltoin valtaan, emmekä tee itse mitään auttaaksemme itsiämme. Ja vielä päälliseksi, ne jotka meitä voisivat auttaa, ne sysäävät meitä vielä syvemmälle.» »Kutka ne ovat?»
= Attikan kielimurre. "Delos", äänell' leppeemmällä vastas Miesi, "aaltoin huuhtelema Delos Ol' mun kotimaani, Kallinikos Se, jok' isän' maallinen ol' ennen, Toisen oon nyt taivahasta löynnyt." "Kallinikos", virkkoi vanhus jälleen, "Ei oo nimi outo; Delon saarell' Ol' hän muinoin vieras-ystäväni.
Me jäimme illan hämyssä luo lieden roihuvan, iäkäs ukko Stool ja mä, taas vanhaan tapahan. Pois puhde häipyi joutaviin, niin Viapori mainittiin. Sen nimen vain ma mainitsin, mut tuli toiset lait: »Sa luotolinnan Ehrnsvärdin näit aaltoin vyössä kait? näit Pohjan Gibraltarin tän?» Noin synkin äänin lausui hän.
Kenpähän, ellet sie, Mua vaati merten aavoja kyntämään, Ja riehuin aaltoin, myrskyin kanssa Taistelemaan elon nautinnoista! Mua seuraa aina, autuas enkel', oi! Mua nauttimaan sä kiihdytä päiviäin; Ja kun ne loppuu kalman mailtai Taas ajaos mua tainnoksistain; Ja tuolle puolen tähtien, auringon Mua seuraillos sä, vieläpä taivaassain, Autuuden mettä maistellessain, Suo: unean ihanampia maita!
Missä aaltoin vaahto roiskii puoli vuotta pitkäss' yössä jättiläisiin, haamumaisiin, liikkuviin jäävuorihin, jotka ukkosina iskee vastaan toisiaan ja voittaa taikka häviää ja haihtuu aavain merten aaltoihin. Sinne, veikot, siirtykäämme Tellus-ukon kiirehelle! Allamme näin nähdä saamme hitaat liikkeet Telluksen.
Mut opetust' et moista, kurjaa saanut Sa koskaan vaiheist' entisaikojen; Et sortuvan sä nähnyt Suomen kansan All' ajan aaltoin, kärsimyksien! Ei! Vaiheet vuosisatain, -tuhansien; Soi opetuksen sulle suuren sen, Ett' ihmisvoima kohtaloit' ei johda, Vaan oike'uden valta ikuinen. Sä oppia sait oppinut jos lienet! Ett' oikeus vain yksin perii maan.
Lempeys ja kunto menestyvät, Saapi kunnian rauhan työt. Niin on Fjalar valtansa järjestänyt, Eikö hän oo täyttänyt valaansa? Uhkaus, min toit sa jumaloiltas' Savun lailla on haihtunut. Poikaani ei sisaren syli sulje, Tahratoin mun harmaja pääni on. Syvyys kätkenyt on tyttäreni, Aaltoin selkiä ajelee Hjalmar voittoon voitosta onnellisna, Wirheetönnä, kuulusa poikani.
Sillä vastaan hiljaista rakastajaa iki-ihmeitä silmäni kuvastaa, minun silmäni, joiss' ikikirkkaus palaa. Charles Baudelaire Meri, vapaa mies, on parahin ystäväs. Kun katsot aaltoin ikuista vyörinätä, sa katsothan kuin itseäs, elämätä ja omaa mittaamatonta syvyyttäs.
Herkeä jo, nuorukainen, enempää vaatimasta, ja tehkäämme, mikä on tehtävä. Sitte kun itse tulee, laulamme paremmasti. Kymmenes Ecloga. Gallus. Arethusa! Suo minun tehdä tämä viimeinen teokseni. Lyhyt on laulu, jonka aijon Gallolle; mutta lukekoon sen Lycoriski. Kuka kieltäisi Gallolta laulua? Elköön karmia Doris seottako vettänsä sinuun, siellä kun juokset Sicilian aaltoin alla. Alota!
Päivän Sana
Muut Etsivät