United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
"En minä tahdo olla valapatto Jumalan edessä, en sinun enkä itseni puolesta. Viimeistä turvaas en sinulta tahdo ryöstää." Andreas auttoi häntä päällysvaatetta yllensä asettaessa. "Sinä menet kait äitis luo?" "Niin; kun otan sukset, niin tunniss' olen siellä." "Huomenna lähetän tavaras sinne." Poikanen nousi sängyss' istualleen ja ihmetellen katseli heitä. "Meneekö äiti ulos?" kysyi tämä.
Mut on taattos urho oiva, välttyy surman suu... Tyynnä laps on unelmoiva, tuuti, tuulan tuu! Jätät kerran äitis vaisun, kuljet taistotein; hyppäät selkään ratsun raisun piikein, kiväärein. Satulas, min kirjon sulle, silkkiin kutoutuu... Uinu, lapsi, rakkain mulle, tuuti tuulan tuu! Pystypäin käyt urhon innoin riviin kasakkain; hyvästelen kaihorinnoin, käsin viittaat vain!
Mut aamulla Sairasti äiti vuoteella, Kalpeena nukkui lapsi. Vaan isä huokaa tuskissaan, Valittaa, itkee polvillaan, Kun lapsi hänt' ei milloinkaan Tunnusta vanhemmaksi. Pimeessä synnyit pirtissä Sä mustaan maailmaan; Vaan äitis päivän rinteellä Sun kantoi kasvamaan. Loispoika pirtin pimeään Jäi yksin äitineen; Häll' ehk' ei äidin silmäkään Paistellut sydämeen.
Osta rahoilla ruokaa ja sano naapurin emännälle, että äiti on paranemaan päin!" Matin silmät kiilsivät ilosta, kun kuuli äitinsä olevan paranemaan päin. "Sinäkin olet täällä!" sanoi Matti Elsalle, puristaen häntä hellästi kädestä. "Niin, mene kotiin vaan ja tee niinkuin äitis käskee!" "Hyvästi nyt äiti!" sanoi Matti. "Hyvästi nyt Heleena! Tulkaa nyt kaikin puolin terveeksi.
Ja me näin ikään olemme vaan sanasilla, kädet ristissä, petämme hänet. SOEST. Teidän pitäisi ujostella, Brackenburg! Elkää antako hänen enää jatkaa! Estäkää onnettomuutta! BRACKENBURG. Rakas Klaara! Tule, lähtään! Mitähän äitis' virkkaa? Kenties KLAARA. Luuletko sinä, että minä olen lapsi taikka heikkopäinen? Mitä auttaa joku: kenties?
"Voi lapseni, kurja on äitis, vaan taattosi kurjemp' on, lupauksia äitisi uskoi vävyn uljaan moision; niin uskoi äitisi kerran, vaan kohtapa viisastui: sun taattosi kurja petti ja neitihin armastui. Mut entä hän ruokaa soisi, ei mulle, vaan lapselleen, jos laskisi nääntyvä äiti etehensä nyt polvilleen?
»Niin tulivat hänen veljensä ja äitinsä, ja seisoivat ulkona, ja lähettivät hänen tykönsä kutsumaan häntä. Ja kansa istui hänen ympärillänsä, ja sanoivat hänelle: katso, sinun äitis ja veljesi kysyvät sinua ulkona. Ja hän vastasi heitä, sanoen: kuka on minun äitini taikka minun veljeni?
Nuku äitis helmassa, siinä olet turvassa. Siinä surutonna olet niinkuin kukka lehdossa, pieni lintu pesässä. Minun sydänkäpyseni! Nuku unta makeaa, uni voimat vahvistaa. Mailman kiistatanterella usein myrskyt raivoaa, vastatuulet puhaltaa. Kukatiesi kohtaavat ae sinuakin, lapseni, oma pienokaiseni. Vahvistu, mun poikaseni! Nuku, sydänkäpyni! Vielä valvoo äitisi.
ESKO. Sitä sinun ei tarvitse, vaan sano, että läksimme Karrista vähän ennen kuin minä ruokapöydän nuriin viskasin. MIKKO. Ole sitten olevanas äitis ja kysy minulta milloin jätimme Karrin. ESKO. Mikko Vilkastus, koska läksit poikani, Eskon, kanssa Karrista? MIKKO. Me läksimme vähän ennen kuin Esko ruokapöydän nuriin viskasi. ESKO. Mikko, tässä ei ole pilkan paikka.
Käy piiloon! Illan tään oot minun vaan! Tuolt' äitis saapuu, häll' on Guldstad myötä! He poistuvat puiden lomitse puutarhamajan kohdalla. Rouva HALM ja GULDSTAD tulevat parvekkeelle. Hän muuttaa! Siltä näyttää tosiaan. tulee. Hän muuttaa! Suokoon taivas armossaan niin ettei kävis! Ikävä tää seikka on. Ma tiedän, kuinka hillitön tuo veikka on.