Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Hän e: sallinut, että äitin olisi tarvinnut joutua loiseksi oman poikansa luo, eikä myöskään, että Katrille olisi tullut anoppi uuteen kotiin, josta aina on vaikeuksia. "Parasta on, että äiti vallitsee yksin ankkojansa ja hanhiansa", sanoi hän; "meille tulisi ahdasta hänen tuvassansa.
Minä en ole hänen näköisensä ja siis täytyy yhtäläisyyden olla äitin perintöä vaikka et sinäkään ole hänen näköisensä. Tapahtuu joskus, että yhtäläisyys tulee takaisin monien sukupolvien perästä. Feliks oli todellakin kummallisesti vanhan kreivin näköinen, vaikka hänellä olikin isänsä näköä.
Emili oli onnella kestänyt koitoksen, ja kaptenska piti aina enempi tytöstänsä, kuta enempi hän oppi tuntemaan tuota yhtäaikaa niin lapsellisesti hyvää ja totista mieltä, ja kapteeni arveli että kahvi maistui aina paremmalta, silloin kuin Emili oli sen keittänyt, kuin äitin keittämä, Jumala yksin tietää miksi mutta se oli todellakin parempaa.
Vaan elkää hyvät imeiset Tuota ouoksi otelko, Jos mie lapsi liioin laulan, Pieni pilpatan pahasti; En ole opissa ollut, Seisonut sepän pajassa, Saanut ulkoa sanoja, Loitompata lausehia; Olen oppinut kotona, Oman aitan orren alla, Oman äitin värttinöillä, Veikon vestoslastusilla. Kiven alla kieltäjäni.
Mikä nyt on? sanoi Kari, joka samassa tuli navetasta huoneesen. Ethän vaan opeta pojalle tätä pirullisuutta? sanoi Torger. Kari ei vastannut, otti vaan tyynesti viulun kaapista ja antoi sen pojalle. Nyt saat näyttää isällesi kuinka vankka sinä olet, sanoi hän, ja poika istuutui kihnuttamaan, "vasikka tuli pojan luo ja lehmä äitin luo".
Kuni tyyni syksyinen taivas räntäpilvien peittämällä väikkyivät Pekan äitin poimuiset, tummat kasvot, surren ainoan lapsensa onnetonta kohtaloa. "Ei tiedä imettäjä, lapsen kantaja katala, mitä kaulavilloja niistä saa, sitten kuin joutuu korva korvan tasalle. Tuuleen on tehty työtä, vaikka parasta on koitettu Pekkaakin kasvattaissa.
Ja hän sanoi, että kauneus sitä paitsi on pian katoava vieras; mutta minulta eivät vuodet voineet mitään ottaa, ennemmin antaa. Se asia oli varmaan kauvan levännyt äitin sydämellä, sillä hän puhui niin lämpimästi; minä kätkin sanat, vaikk'en oikeastaan niitä käsittänyt.
Sill'aikaa kävi asessori kunnia-tervehdyksillä melkeen joka päivä kamreerilla ja lähestyi kaikkien harrastuksiensa selvenemistä. "Useasti," sanoi hän eräällä suosiollisella hetkellä, "on minulla ollut ajatus, joka lakkaamatta polttaa sydäntäni." "Mikä siis, hyvä asessori?" "Teidän jalolle äitin sydämelle voin uskoa kaikki," toisti hän ja suuteli rouvan kättä.
Mikä kaunis pieni lapsi hän silloin oli, ja kuinka iso mies hänestä on tullut". "Onko setäni kotona?" "Missä hän muuten olisi?" "Me olemme tulleet tänne äitin ja sisareni kanssa". "Ovatko nekin täällä? No, minä en ymmärrä, kuinka muilla ihmisillä on aikaa lähteä pois kodistaan ja kuljeksia viikkokausia ympäri maata".
Hän on saanut "sivistyksensä" eräässä pappilassa ala osassa maata ja on tavallisen sievä katsella; mutta saamaton ja tyhmä kuni Jumala tiesi mikä lintu hyvänsä. Kyllin siitä, siellä on nyt Gyllensvingel käynyt ja on sangen hyvissä kirjoissa äitin ja neitin luona, mutta hänellä ei näy olevan onnea tytön eikä isän luona. Siellä on Berndtsson taasen sangen hyvällä kannalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät