Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
AENEAS. En tulekaan ma tänne kuiskaamaan; Ma räikkätorvell' avaan hältä korvat Ja panen käymään huomion, ja sitten Ma puhun. AGAMEMNON. Puhu vapaasti kuin tuuli; Nyt Agamemnonin ei makuuaika; Ja jotta tiedät, ett' on valveilla, Hän itse sanoo sen. AENEAS. Siis vaski-äänes Kajauta, torvi, kautta kählään leirin, Ja Kreikan joka urhon anna kuulla, Ett' ääneen Troia lausuu, mitä aikoo.
Hän ei välitä minusta vähääkään. Johannes itki ääneen. Myöskin Carmela itki. Syntyi hetken vaitiolo. Sitten rupesi Carmela tuota miespoloista lapsellisesti hyväilemään ja lohduttelemaan. Hän välittää, minä tiedän, minä vakuutan, että hän välittää. Minä menen hänen luokseen, minä sanon hänelle, minä kysyn häneltä... Ei, ei, keskeytti Johannes. Se ei auta mitään.
Hän ajatteli pojista aivan samaa, mitä oli kuullut isänsäkin sanovan, ettei niitä tarvitsisi olla samalla luokalla. Vastaisuudessa hän vältti luokalla lukemista, harjoitteli ennemmin laskentoa ja luki yön seutuna sitä ahkerammin. Ja kyllä olivatkin aina iltamyöhällä kieli ja leukasaranat raukeina, kun hän kotona opittuun tapaansa ammensi ääneen kymmeniä kertoja kaikki läksyt päästä päähän.
Suokoon Jumala jälkeläistemme aina kuolevan samalla rohkeudella kuin heidän isänsä". "Amen^, vastasivat kokoontuneet yhteen ääneen. "Poikani", sanoi Niilo ja astui vähän sivulle miehistä, "nyt saat viimeinkin tahtosi täytetyksi. Etkö nyt ole iloinen^" "Olen, vaari", riemuitsi viidentoista vuotias Kyösti ja rohkeus ja uljuus loistivat hänen vaaleissa sinisilmissään.
Sielläkin Jaakko Jaakonpojan suu vetäysi autualliseen hymyyn, sillä kirjoihin oli kirjoitettu »Kaikki on maksettu.» Kaikki on maksettu! kertasi hän ääneen. Tulia tuikki läheisten talojen ikkunoista. Mutta tiellä ei kulkenut ketään muita kuin Jaakko Jaakonpoika, jonka hevonen taas höpläsi heinätukkoa tienohesta, siksi hetkeksi pysähtyen.
Lomahetki, maisterin poissa ollessa. Pojat meluavat. *Seger* ja *Kronfelt* vetävät sormikoukkua. *Boström* ja *Anckarström* lukevat ääneen Euklideesta läksyänsä. *Friman* lukee jotakin kirjaa, huomaamatta mitään muuta, ja *Forsberg* lukee hänen takaansa samaa kirjaa kovalla äänellä.
Erään niemen ohi päästyä hän kääntyi, nousi varovasti seisaalleen veneessä ja alkoi tähystellä siihen saareen päin, jossa huviretkeläisten piti olla. Sydämmen kyllyydestä Henrik ei malttanut olla itsekseen puhumatta. Tuolla eivät ole, tuolla eivät ole, mutta tuolla ovat, ja ovat ihan varmaan. Onpa sinne matkaakin, sanoi hän ääneen.
Steerforth lausui nyt, palaten entiseen kylmäkiskoisuuteensa, minulle ääneen, että oli turha kuulla enemmän taikka puhua enemmän, ja että hän pyysi, että tämä kohtaus päättyisi. Hän nousi arvokkaalla muodolla, jättääksensä huonetta, kun Mr. Peggotty ilmoitti, että se oli tarpeetonta.
Minä kiitän Jumalaa joka päivä siitä, että hän on asettanut kaikki niin hyvin minulle. Ainoa suruni on etten enää saata lukea; sitä tein ennen aina niin mielelläni. Ukkoni ei ole oikein luvuntaitava, vaikka hän kyllä pyhinä koettaa tavata saarnan kirjasta. Saisinkohan minä lukea Leenalle vähän? sanoi Helka ujosti. Luen usein ääneen äidilleni, kun hänellä on päänsärkyä.
Ei, jatkoi notarius, se oli varsin konnamaisesti tehty ja senvuoksi sanoinkin minä: "Herrat hävetköön, sillä tavallako kohdellaan vanhaa miestä"; niin, sen minä sanoin, sillä kun on tehty väärin, niin en minä kursaile totuutta sanoessani selvään ääneen. Isä kulta? Niin sinä, sen minä sanoin; minun vaimoni oikein ihmetteli. Isä kulta, minä tahtoisin pyytää teiltä jotakin. Mitä sitten, lapseni?
Päivän Sana
Muut Etsivät