Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hän ei välitä minusta vähääkään. Johannes itki ääneen. Myöskin Carmela itki. Syntyi hetken vaitiolo. Sitten rupesi Carmela tuota miespoloista lapsellisesti hyväilemään ja lohduttelemaan. Hän välittää, minä tiedän, minä vakuutan, että hän välittää. Minä menen hänen luokseen, minä sanon hänelle, minä kysyn häneltä... Ei, ei, keskeytti Johannes. Se ei auta mitään.
Astuhan esille, Illl! Tässä on vakoilijamme, Hän voi kertoa seposta. KULLERVO. Tiedätkö jotakin, kerro! ILLI. Siihen viikot vierähtävät Ennenkuin aseissa seppo. Aluksi suru ajeli Neuvotonta miespoloista. Olihan emäntä kuollut, Työväki ase kädessä KULLERVO. Niistä ei enempi. Jatka! ILLI. Sitten usvana surukin Laski, vaihettui teoiksi, Helmitti sepon elämän Rohkealla työhalulla.
Ja tottapa hän puhuikin. Sillä meitä oli siinä kahdeksan nälkiintynyttä, monissa kärsimisissä vaivaantunutta miespoloista multaisessa lehtikasassa melkein alastomina istumassa. Ihoamme ei voinut sanoa valkoiseksi eikä mustaksi. Se oli vetäytynyt ryppyihin lihattomien jäsenten päällä, ja melkein koko ruumiimme oli kuivana rupena, yltä yleensä ilettäviä halkeamahaavoja täynnä.
Saatuansa tyydytetyksi oikkunsa heräsi hänessä vastenmielisyys tätä kuningattaren läheisyydessä, melkeinpä hänen nähtensä ylläpidettyä luvatonta rakkauden suhdetta kohtaan; sitä paitse tuntuivat nämä salaiset, lyhyet yhtymät liian vaarallisilta hotelleissa, joissa heidät koska tahansa voitiin pettää ja ilmi antaa; myöskin tuntui se hänestä sydämettömältä niin hyväluontoista ja avomielistä miespoloista kohtaan kuin Herbert Rosen oli, joka puhui puolisostansa niin kaihoavan hellästi aavistamatta, että kuningas saapui klubille säteilevin silmin, hohtavin poskin ja sellainen lemmen tuoksu ympärillänsä, joka todisti hänen tulevan suoraan Coletten syleilyistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät