Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Lauri oli viime aikoina usein puhunut Liisan kanssa hengellisistä asioista, mikä Liisasta oli hyvin mieleen, sillä Lauri selitti raamatun sanoja niin selvästi ja vakavasti, että moni sana, joka tähän asti oli ollut Liisalle hämärä, siitä selveni ja tuli ymmärrettäväksi. Talonväkikin kuunteli mielellään nuoren ja ahkeran isännän heleää ääntä, kun hän illoin luki ääneen raamatusta.
Etkö ennen ole nähnyt rahaa?" "Ei herrani, sitä hän ei ole nähnyt", vastasi Heintz minun edestäni oikein isällisen vakavasti. "Vanha rouva ei kärsi rahaa talossa. Jos hän niitä näkee, heittää hän ne armotta jokeen." "Kuinka?... Ja kuka on tuo kummallinen 'vanha rouva?" kysyivät kaikki kolme herraa melkein yhtä aikaa. "Prinsessan isoäiti, tiedänhän." Nuori herra nauroi ääneen.
Oltiin juuri räjähtämäisillään eläköönhuutoon, kun ovi suurella paukkeella lensi auki ja sisään syöksyi yksi vieraista, heittäen pöydälle erityiseen lisälehteen painetun sähkösanoman. Lukekaa tuo! huusi hän. Mitä se on? kysyi puhuja. Lue! Lue ääneen! Anna tänne!
Ja minä koetin, ja se onnistui Jumalan avulla. Pari tuntia lepäsin hiljaa vuoteellani. Eeva luki minulle ääneen; hänen äänensä on suloinen. Teen aikana tulin toisten luo ja koetin olla kuin ennenkin. Mieheni ja tyttäreni auttoivat minua; kaikkialla oli rauha ja rakkaus.
"Hsh! hsh! rakas sisareni, ei niin ääneen.
Vanha tohtori oli nojatuoliinsa nukahtanut, ja uunin edustalla teki »Turva» isännälleen seuraa. Aune oli lukenut ääneen, mutta taukosi huomatessaan isänsä nukkuvan. Hiljaa laski hän peitteen isän polville, siirsi lamppuvarjostimen nukkuvalle paremmin suojaksi ja asettui sitten paikoilleen lukua itsekseen jatkamaan.
Mutta löysipä vastuksensa, ennen kuin pääsi Mäkilahden Matin kynsistä, jo vähän naurahtelikin. Herastuomari ei puhellut sitä ei tätä, istui jurrotti vain ja kuunteli. Mutta kun emäntä ensi kerran suunsa hymyyn veti, silloin hänkin jo naurahti ääneen. Sulhasmiehen velaton talo sekä puhemiesten arvokkuus vaikuttivat, että asiasta verraten pian sovittiin.
Putosiko meiltä mitään? sanoimme yhteen ääneen puolipeljästyksissämme. 'Eihän sitä mitään pudonnut. Mikäpä ne kaikki tietää ... eihän ne mitään hywää ... soo, ruuna! 'Toisin minä nätin tytön oman talon tupaan, Mutta waikka pyytelenkin, äiti ei waan lupaa', j.n.e. lauloi nyt Pekka, mutta hän lauloi täyttä kurkkua, jota hänen ei oltu kuultu koskaan ennen tekewän, jopa niin, että korpi kajahteli.
Leveästi ja laajasti hänen aikaansa käräjissä juteltiin, kauvan ja kelpolailla silloin keskusteltiin. Jutut kestivät toisinaan yöhön saakka, ja tuomari joskus nukahti istuimelleen. Kun hän havahti ja näki asianomaisia edessään, virkahti hän: "pankaa ääneen!" ja he alottivat sanottavansa alusta taas.
Se on kilttiä ja vaaleanviolettia ja auttavaista ja käytännöllistä, se on niin kodikasta kuin tuli uunissa ja niin herttaista ja lempeätä kuin ääneen lukeminen sairashuoneessa. Nora Nubb! Nora Nubb! Ja samalla on siinä jotain lystikästä", jatkoi hän nauraen. Tulla nauroi myöskin, mutta hieman surumielisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät