United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myrsky vinkui ja kiljui Ruusulakson nurkissa; akkuna-luukut narisivat, ovet ja portit porasivat surullisesti sarannoillansa, ja huhkaan poru ynnä syksy-yön vinkuva tuuli kuuluivat hirvittävältä. Sisällä oli niin hiljainen olo.
"Etkö häpee!" tiuskasi pormestarinna ja kenokaulassa käydä sipsutti hän kammarista, heittäen sinne pormestarin, joka nyt oli sekä peljästyksissä että katuva, ajatellen mitenkä pulastansa pääsisi. Ukko milloin tuijotti kattoon milloin ikkunaan, siksi että rouvan vinkuva ääni vihdoin kuului lausuvan: "korjaa luus' sieltä, ettet sokase koreaa kammariani."
Ja kun herkut olivat viimein kypsyneet, söivät he maittavan atrian ja astelivat siitä tyytyväisinä kotiansa taas. Mutta kotomäelle ehdittyä, kohtasi heitä hirmumyrsky; sillä olipa jo heidän tekonsa tullut ilmi. Männistön muori ärhenteli ja riehui, ja kiivaalla katsannolla kiirehti veljeksiä vastaan heidän äitinsä, kädessä vinkuva ruoska.
Muut olivat heittäytyneet pajujen ja poppelien taakse. Sitten alkoi piiritys. Enemmän kuin tunnin ajan lenteli kuulia myllyn läpi. Ne piiskasivat raesateen tavoin vanhaa muuria. Kun ne sattuivat kiveen, kuultiin niiden litistyvän ja putoavan veteen. Puuhun tunkeutuivat ne sisään tuhisevalla äänellä. Välistä ilmaisi vinkuva ääni luodin sattuneen pyörään.
Ville oli minulle kertonut, että naarassusi aavistaessaan pahaa siirtää pentunsa turvallisempaan paikkaan. Istuin siis kivelläni odottamassa, ja ilta hämärteli yhä enemmän. Joelta päin kuului vesilintujen vinkuva lento. Takanani olevan aukean nevan rannalla elämöitsivät vielä teeret, ja kauempaa nevalta kuuluivat kurkien sointuvat äänet.
Hiljainen tyytymättömyyden murina alkaa, se kasvaa kasvamistaan ja kovenee kovenemistaan, kunnes uudestaan kauhea ulvonta ja huuto kirjavasta ihmistungoksesta halkaisee ilman; vinkuva rankkasade nuolia ja kiviä lentää ylös muurille, jossa keisari seisoo; ja ennenkun espanjalaiset ritarit kerkeävät peittämään häntä kiivillään, vaipuu Montezuma, kuolettavasti haavoitettuna kiven ja kahden nuolen iskusta, ritarivieraittensa käsivarsiin.
Herran tähden, Anna-Maijaa!" kuului silloin vinkuva ääni jostakin sisähuoneesta. "Mikähän sillä nyt on hätänä, kun niin surkeasti uikuttaa", tuumaili Anna-Maija kiirehtien sisähuoneisiin. Kauppaneuvoksetar, lempeän näköinen ja harmaatukkainen vanhus oli huoneessaan sohvan edessä ja parhaillaan hajuvedellä valeli sohvalla olevaa pientä rakkikoiraa. "Anna-Maija!
Samassa räjähti vinkuva pommi multavallia vasten niin likellä kuningasta, että hän silmänräpäyksessä peittyi savuun ja pölyyn. Kenraalit syöksähtivät luo, valtioviisaat unohtivat hymynsä, Eeva Rhenfeltin valtasi tunne, ikäänkuin kuula olisi puhkaissut hänen sydämensä. Mutta ei aikaakaan, kun jo nähtiin kuninkaan astuvan alas tykkiteloilta; hän oli vain hukannut hattunsa.
Mitä uskonet asetta, Sillä taistele sodassa. KOTRO. Soita, Hippo, kanneltasi, Lue loitsuja, Onervo. ONERVO. Koht' on vinkuva vihuri, Huiman myrskyn valmistamme. KULLERVO. Mepä miekoin soittelemme. Rynnös, urhot, päälle rynnös! Joukko seuraa Kullervoa muristen: "Rynnös, rynnös! " Hippo asettuu nuotion luo kannelta soittamaan, Onervo mutisee loitsuja ja tekee temppujakin.
Tähän päivään asti minulle on pysynyt tuntemattomana tämän puolen mailin mittaisen ihmisjoukon kohtalo oliko heidät yksitellen surmattu, vai olivatko he päässeet pakoon. Mutta nyt me olimme kolonnan etupäässä eikä keskellä, ja meidän rivejämme tuhosi nopeasti vinkuva lyijy.