United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
KOTRO. Kun vihassa Ilvo riehui, Mit' oli mieltä Anja neiti? Kytikö hänessä kosto? ILLI. Kuin sateinen päivä, surrut Hän on Kullervoa. MUUT. Surrut! ILLI. Lausui, että ennen soisi Solkensakin ruostuvaksi, Kuin Kullervon kohtaloa Entistänsä kurjemmaksi. Anja paimenta ylisti Väkevimmäksi uroista. Jos vapaa olisi, lausui, Suurin sankari olisi. TUIRO. Ei tyttö vihoja kanna Kullervolle.
Anjakin, silmäten alakuloisesti Kullervoa, seuraa veljeään. Tämäkö minun osani? Vieläkö alemma luisun? Silloin nuo vihaiset vallat, Vaikka pilven päälaelta, Maahan raappasen rajusti. TOINEN N
Syvällenpä se maahan kätkettiin. KULLERVO. Kimmo, elä katso päälleni noin aaveen tavalla! KIMMO. Mistä maasta olet? KULLERVO. Nyt leikkiä lasket. Sinä et tuntisi Kullervoa, kumppanias Untolan päivistä? KIMMO. Hänen tunsin, mutta nyt en häntä nähnyt ole, sitten kuin tästä hän läksi, puetettuna rautapaitaan. Sinä, kenties, sanoa taidat, missä nyt löytyy keltakiharainen mies?
JOUKKO. Lausu taaton lausehilla! ONERVO. Kuulu on miekka Kullervolla. Sit' ei voiteta sen voitto On kukistus kuulun urhon. Se oli sanoma taaton. KOTRO. Kullervon komea miekka Siis on Untamon kukistus. Seuratkaamme Kullervoa! JOUKKO. Seuratkaamme Kullervoa! POURU. Orjavallan vaivutamme! Minä kullat koplottelen. KITKA. Kekrijuhlaksi tulemme Sinne; juhlapaistit syömme, Kylän poltamme poroksi.
Tätä paikkaa nyt epäilen, koska kaikissa käsikirjoituksissa tuuli ajaa Wäinämöisen rantaan. Huomautus s. 89, että Ilmarin emännän luonnoton kovuus Kullervoa vastaan on orjuuden ainaisia vaikutuksia, on otettu Cygnaeus'en tunnetusta teoksesta, josta sen arvattavasti olin lukenut, vaikka sitten lähteen unohtanut ja luullut omaksi ajatuksekseni.
On sitä elävä tuota Kullervoa kaikitenkin. Taisi syntyä sotahan. Moni on raiska rauhan töissä, Mutta melkoinen sodassa, Tappelussa tuima urho. Sekö lie kunto Kullervonkin. NELJ
Huomenna hän toki kotiinsa saatetaan, johon hän, hyvin tietty, kovin ikävöitsee ja levotoin on mielensä äitinsä murheen tähden. Myös halaa hän nähdä vanhinta veljeänsä, Kullervoa, joka vuosia sitten kuolleena pidetty, on näinä päivinä, juuri sisaren täällä ollessa, ilmaunut kotiinsa niinkuin kummitus. Mutta eipä tiedä tyttö rääsy kuinka on veli mailmassa käyskennellyt ja mikä lurjus hän on.
He istuivat sillon järven rannalla ja haastelit keskenänsä menneistä ajoista, muistuttelit pientä poikastansa Kullervoa, jonka luulevat kuolleeksi. Tästä kummastuin minä, mutta tunsinpa nyt nuo kasvot entisen Kalervon ja emäntänsä kasvoiksi. Jos ei tämä ole tosi, niin leikkaa kurkkuni poikki. KIMMO. Mutta annoitko jotain heille ilmeiksi? NYYRIKKI. Enhän ollut mieletön.
Kullervo vaipuu kirstua vasten. Oi emoni, sulle itken, Sulle haavani hajotan. Mikset ottanut mukana Kullervoa kumppaliksi? Siellä sun sydämmelläsi Lauhtuisi paha sisuni, Tuska tuima vaimentuisi. Itkee. Nouse, päästä! Käy keralla, Voithan tulla saattajaksi. Nykäsee hevosta lähtöön.
KIMMO. Sinäkö näillä seuduilla? Kuinka onnistuu linnustus? NYYRIKKI. Nyt ei huolita siitä. Minä tiedän ihmeitä. KIMMO. Kertoopas ne. NYYRIKKI. Mitähän tekisit, jos sinulle jotain ilmoittaisin, sanoppas? KIMMO. Enhän tiedä mistään vielä. Ketä kosevat asiat? NYYRIKKI. Kolmea miestä kumminkin: Kalervoa, Kullervoa ja Untamoista. KIMMO. Kenties on Kalervo manalaisena silmissäsi kummitellut?