United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei se katkea, vaikka sattuisi suurempikin kala tarttumaan, ja suuria kaloja minä onginkin, niin suuria että Ja äiti ja Anna-Maija niitä sitte siivoavat rannalla, ja sitte minä vaikkapa niitä vien kirkollekin, niinkuin isäkin talvella mateita vei. Onkivapa oli jo aikoja sitte valmis, mutta Anna-Maijaa ei kuulunut. Mitähän jos se ei tulekaan? Alkoi pelottaa, jos ei täältä kotiin osannekaan.
Niilo lähti nousemaan vapoineen ylöspäin Anna-Maijaa etsimään. Oikein tahtoi hengästyttää kapuaminen, mutta tuollahan jo näkyikin vähän matkan päässä, kallion rinnassa, Anna-Maijan punarantuinen huivi. Onhan siellä toinenkin, ja kas kas, miten ne teivivät toisiaan ja nyt painavat nenäänsä yhteen, ja taas ja vieläkin. "Anna-Maija, tule jo pois!" huusi Niilo.
Kului siitä viikkoja muutamia tavallista latuansa, mutta eräänä sunnuntai-iltana tuli Riitalan Matti Kuittis-Tahvon mökille ja pihalla kiusaamalla kiusasi Anna-Maijaa kanssaan lähtemään kotiin toiselle puolen järveä.
"En minä tietysti ole teidän kyökissä käynyt, mutta vaikea on minun uskoa, että niin hyvä toveri kuin Polly olisi kuollut luonnollisen kuoleman", sanoi hän. Viskaali tuli vähän ajan perästä itsekin kahden poliisimiehen kanssa eroittamaan Anna-Maijaa palveluksesta, ja ompeluseuran hämmästykseksi tavattiin vanha Erling Anna-Maijan tyköä keittiöstä.
Herran tähden, Anna-Maijaa!" kuului silloin vinkuva ääni jostakin sisähuoneesta. "Mikähän sillä nyt on hätänä, kun niin surkeasti uikuttaa", tuumaili Anna-Maija kiirehtien sisähuoneisiin. Kauppaneuvoksetar, lempeän näköinen ja harmaatukkainen vanhus oli huoneessaan sohvan edessä ja parhaillaan hajuvedellä valeli sohvalla olevaa pientä rakkikoiraa. "Anna-Maija!
Ostaisivat markkinoilta lammasnahkoja ja teettäisivät Tikais-Mikolla turkkia; tahi laittaisi kauppaneuvoksetar sinne Afriikkaan kauppaneuvos-vainajan suuren supiturkin. Ei silloin ainakaan yhtä miestä palelisi, vaikka hänessä olisi vielä kylmempi kuin onkaan, ja saisivat ihmisten ruoat olla rauhassa ja kunnia tallella." "Anna-Maijaa!
Kauppaneuvoksetar ei jaksanut tulla jäähyväisillekään, eikä sanonut enää tahtovansa "nähdä koko Anna-Maijaa silmäinsä edessä, ei koskaan", vaan lähetti palkankin viskaalin kautta. Vanha Erling haki Anna-Maijalle kaupungista hevosen, ja yhdessä he sitte lähtivät ajamaan.
Anna-Maija puolusti parhaimman mukaan itseänsä, ja sanoi ajatelleensa oikeaa tohtoria, kun ei rouva ollut Pollystä mitään puhunut, ja sanonut vielä hengen olevan kysymyksessä "eikähän koiralla henkeä ole." "Te olette aina vihannut ja ylönkatsonut Pollyä", sanoi kauppaneuvoksetar ja viittasi Anna-Maijaa menemään ulos.