United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivät näytä tänä iltana enää tulevan minua hakemaan, sanoi Polly. Mitäs sinä luulet? Ei hänkään sitä luullut.
Mutta siihen aikaan ei Polly jaksanutkaan enää avosilmin katsella kaikkia noita yhteen kohtaan koottuja kalliita tavaroita; hänen silmänsä olivat jo kääntyneet pois siihen ihmeelliseen paratiisiin, jona lapsen uni on. Nuku, Polly, nuku, sanoi Barbox Veljekset, kun tytön pää vaipui hänen kainaloonsa; tästä vuoteestasi et ainakaan helposti putoa ulos!
Sitten hän vaan kysyi: Nukkuuko Polly? Nukkuu. Tullessani tapasin hänet juuri kun häntä vietiin yläkertaan, ja minä panin hänet itse vuoteesen. Antakaa hänen olla luonani huomispäivä, Beatrice, ja kirjoittakaa osoitteenne tälle lehdelle, muistikirjaani. Illalla tuon lapsen kotiin teidän ja hänen isänsä luo.
Oi, voi! minkälainen pelkuri sinä olet. Putoatko sinä vuoteestasi? E-en juuri tavallisesti, Polly. Enpä minäkään! Polly soi hänelle vielä pari rauhoittavaa halausta, sitten hän pisti pienen luottavaisen kätösensä konstantinopelilaisen palvelustytön suureen käteen, ja tepasti pois, lörpötellen ilman vähintäkään pelkoa.
Myöskin oli hänen haltiassaan liiallista kesyyttä, mikä puute oli seurauksena hänen salaisesta halustaan perustella haltian ilmestymistä. Mutta ylimalkaan, ja hyväntahtoisen jättiläisen ensimäiseksi, kömpelöksi kokeeksi, se kävi laatuun. Minä käskin sinun olla kiltti poika ja sinä olitkin kiltti poika, eikö niin? sanoi Polly. Niinpä luulisin, vastasi Barbox Veljekset.
Pahanteostaan näin tavattuna, hänen täytyi puolustellen myöntää: Minä taisin, pelkään mä, jokseenkin tuikeasti katsella sinua, Polly! Miksi tuijottelet? kysyi taas Polly. Enpä osaa, mutisi toinen itsekseen, sanoa miksi. En tiedä, Polly. Aika pöllö sitten lienetkin, kun teet jotakin, etkä tiedä miksi, eikö niin? arveli Polly.
Kyllä, minä olen todellakin hyvin hermostunut, vastasi Barbox Veljekset. Voi! Polly!
En kärsisi semmoista omalta palvelijaltani, ja kuka sen tietää, mitä niillä, vanhalla Erling'illä ja Anna-Maijalla mielessä onkaan. Ei se suotta aikojaan Anna-Maija sellaisia juttuja liikkeelle pane." Kauppaneuvoksetar kauhistui, itki ja vapisi. Viskaalin rouva arveli vielä, että "Selma kulta" saa kiittää Jumalaa siitä, että Polly pelasti hänen henkensä.
Polly oli varsin terävä-järkinen ja sukkela, eikä laskenut koskaan käsistänsä tilaisuutta pyrkiä eteenpäin maailmassa. Hänen kauneutensa oli toki vähempi kuin neiti Askott'in ja hänen varallisuutensa paljoakin vähempi, mutta hän oli päättänyt, kynsin hampain, pyrkiä eteenpäin maailmassa, tapa, joka väliin onnistuu erittäin hyvin.
Matkustajan täytyi häpeäkseen tunnustaa: En osaa. Aika hönttö sitten oletkin, eikö niin? sanoi Polly. Hänen täytyi taas häpeäkseen tunnustaa: Olen. Tahdotkos, että opetan sinulle yhden tarinan? Mutta sinun pitää muistaa se, kuuletko, niin että sitten osaat sen oikein kertoa jollekulle muulle?