United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aurinko laski, varjot painautuivat yhä pitempinä seudun yli, ja ahdas vankila pimeni. Jaana oli vielä polvillaan ristin edessä, jota ei enää nähnyt. Hän rukoili, tuo onneton, että Suomi kääntyisi oikeaan uskoon. Silloin ovi avautui taas hiljaa, ja sisään astui vaippaan kääritty naisolento, ja sulki varovasti oven jälkeensä. Jaana, kuiskasi hän, tunnetko minut?
Ota luoksesi taas, käsivarsille nosta ja kantaos kauas pois! Taas kehdossa pienessä uinun ma niinkuin muinoin, ja kaihtimet valkeat, vanhat yli unteni kumartuvat, myös niiden kuluneet kuvat, nuo leikkivät lapset ja perhot.... Oi, kultaiset muistot! Oi äiti, oi äiti, sydänkäpysi kuolee, tää vankila tappaa hänet! Tule pian, mun syömmeni kärsii....
Muutokset, joita vuosisata oli saanut aikaan tässä kaupunginosassa, olivat liian monilukuiset ja suuret kerrottaviksi. Erityisesti herätti huomiotani, että vanha valtion vankila oli kadonnut. »Se on hävitetty jo ennen minua, mutta olen kuullut siitä kerrottavan», sanoi tohtori Leete, kun mainitsin asiasta aamiaista syödessämme. »Meillä ei ole enää vankiloita.
Itse Kristus kuoli ristinpuussa, ja nyt kuolevat tuhannet hänen mukanaan miksi Hän siis yksin minua säästäisi? Kuka minä olen, Marcus? Kuulin Pietarin sanovan odottavansa marttyyrikuolemaa, ja mikä minä olen hänen rinnallaan? Kun pretorianit tulivat meille, pelkäsin kuolemaa ja tuskaa, mutta nyt en enää pelkää. Katso, kuinka hirveä tämä vankila on, mutta minä menen taivaaseen.
Jos minua joskus Rooman kansalaisena syytetään rikoksesta, niin rukoilen Jupiteria, ettei viviariassa silloin ole yhtään villipetoa tai että vankila on täpötäynnä pahantekijöitä.» »Ja», muuan kysyi, »miten on käynyt sen tyttörukan, joka Glaukuksen piti naida? Leskenä ennenkuin emäntänä se on kovaa!» »Oh», Klodius vastasi, »hän on hyvässä turvassa holhoojansa Arbakeen talossa.
Olette keskellä todellisuutta, sanoi Drake. Ja olen vapaa... Vankila ja yhteiskunta eivät enää ole haittananne. Ja ovatko he vapaat kaikki? Minä vakuutan, ettemme ehtineet valikoida niitä jaloja helmiä, joita vankilan muurit kehystivät, puuttui toinen luutnantti puheeseen. Me hellitimme kehystä, ja helmet kimposivat joka suunnalle ... yksi tänne veneeseenkin, ja se helmi olette te.
EXTON. Ja puhuessaan katsoi tarkkaan minuun, Kuin sanoisi: josp' oisit sinä se, Tuon hirmun poveltani poistaja, Tarkottain kuningasta Pomfretissa. Pois! Ystävä ma olen kuninkaan, Sen vihamiehet korjaan päältä maan. Neljäs kohtaus. Pomfret. Linnan vankila.
Minä en ole surkutellut ketään koko tässä maailmassa niin syvästi kuin tätä puolihullua olentoa. Ja minulle alkoi selvitä, että tämä priki »Covenant», hurskaasta nimestään huolimatta , oli tuskin parempi kuin meriä kulkeva vankila. Covenant = sovinto. »Eikö sinulla ole ketään ystäviä?» kysyin minä. Hän sanoi, että hänellä oli isä eräässä englantilaisessa satamassa, jonka nimeä minä en muista.
Kun Pietari-Paavalinlinnan Aleksejevskin varustuksen vankila v. 1882 lakkautettiin siirrettiin sieltä vangit, yhdeksän henkeä, Pähkinälinnan uuteen vankilaan. Vangit olivat kaikki hyvin kurjassa tilassa, laihtuneita ja keripukin vaivaamia. Aleksejevskin varustukseen oli teljetty v. 1882 tapahtuneeseen n.s. Michailovin juttuun sekaantuneet.
Kun linnan päälliköt alinomaa muuttelivat ja ainoastaan aika ajoin asuivat paikalla, oli tuo kaksikerroksinen kivirakennus siihen kuuluvine vankiloineen raskaan ja ränstyneen näköinen. Koko rakennus oli enemmän vankila kuin mahtavan päällikön asunnon kaltainen.