Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Iloisten toverien sääli onnetonta kumppaniaan kohtaan. Vankila ja sen asukkaat. Pitkälle oli jo kulunut kolmas ja viimeinen kuulustelupäivä. Muutamia tunteja myöhemmin istunnon loputtua ja kun päätöstuomio oli tehty, kokoontui huomattava joukko Pompeijin ylhäistä nuorisoa Lepiduksen ylelliseen taloon. »Glaukus siis kielsi rikoksensa viimeiseen saakka?» Klodius kysyi.
Hän muisteli erään amerikkalaisen kirjailijan Toron sanoja, joka siihen aikaan kun Amerikassa vallitsi orjuus puhui, että ainoa paikka missä rehellisen kansalaisen sopii oleskella semmoisessa valtiossa, jossa orjuus on laillistettu ja suvaittu, on vankila. Aivan samaten ajatteli Nehljudof, erittäinkin Pietarin matkansa ja kaiken sen jälkeen, mitä oli siellä saanut tietää.
Siellä johtui mieleeni, että eiköhän maailman vanhin kasvatuslaitos olekin vankila. Eiköhän orjalaitos ollut ihmisten ensimmäinen vankila. Vankihäkkiin vieläkin kesyttömiä pyydetään. Ne jotka siellä sävystyvät, päästetään valloilleen. Sitä ennen useasti leikataan siivet tai murretaan hampaat.
"Olen sinun hyväksesi tehnyt kaiken voitavani, mutta henkeäni toki en voi panna alttiiksi. Tänä yönä viedään kristittyjä Caesarin puutarhaan. Vankila tulee olemaan täynnä sotamiehiä ja viranomaisia. Jos sinut sattuisivat tuntemaan, olisin lapsineni päivineni surman oma." Vinitius käsitti, että olisi ollut turhaa koettaa taivuttaa häntä.
Nytpä muistankin, että hän meni takuuseen Glaukuksen puolesta ja vastaa hänestä siksi, kunnes tuomio langetetaan. Sallustuksen talo onkin hauskempi kuin vankila, varsinkin tuo forumin vankityrmä. Mutta minkätähden menet tapaamaan Glaukusta?» »Mitä, jalo Klodius, eikö ole tehtävämme koettaa pelastaa häntä. Rikkaan henkilön tuomitsemisella on aina paha vaikutus.
Viimemainittu peitti sen suudelmilla. Bruno sulki hänet syliinsä. Anna antoi sen tapahtua. Bruno, kuiskasi hän, leväten hänen rinnoillaan, jos joku onnettomuus kohtaisi minua, jos minua uhkaisi vankila tai kuolema, jättäisitkö sinä silloin minut? Kuinka voit sellaista ajatellakaan! huusi Bruno; minäkö jättäisin sinut, minä, joka palvellakseni sinua olen vannonut itseni helvettiin!
Niin, hänet vietiin sinne puoli tuntia sitten, vastasi Bruno. Minä arvasin sen. Sinä arvasit! Niin, hetki sitten oli poliisimestari luonani ja selitti minulle, että kreivi on mielipuoli... Hän näki paljon vaivaa, se hyvä mies! Ja sinä luonnollisesti uskoit sen? Siitä uskosta en sano mitään pahaa ... mielisairaala on pahempi kuin vankila. Kotona tapahtui hauskasti.
Päälliköt vievät Posthumuksen Cymbelinen eteen, joka jättää hänet vanginvartijalle. Neljäs kohtaus. Vankila. 1 VANGINVARTIJA. Noin, jalkaan kammitsa! Nyt ei vie varkaat. Jos lauhaa on, niin syökää. 2 VANGINVARTIJA. Niin, jos maittaa. POSTHUMUS. Sa, kahle, tervetullut! Vapauteen Sin' olet tie.
Samassa alkoi maan alta ja paksujen muurien takaa kuulua laulua. Laulu, joka aluksi tuntui kolkolta ja tukahdutetulta, paisui paisumistaan. Miesten, naisten ja lasten äänet sulautuivat sointuvaksi kuoroksi. Koko vankila helisi aamun hiljaisuudessa kuni harppu. Mutta äänet eivät olleet surulliset eivätkä epätoivoiset. Niistä kajahteli päinvastoin voitonriemu.
Kerran, kun he jäivät iltasella kansliahuoneeseen keskustelemaan, rupesi tirehtöri itse valittelemaan, että tämä vankila tekee ihmiset pahemmiksi kuin ne olivatkaan, sillä sen sijaan että pahat pitäisi saada erilleen toisistaan, niin ne täällä päinvastoin koottiin kaikista maanääristä yhteen toisiansa saastuttamaan ja turmelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät