United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etummaisina istuivat suljetuissa penkeissään varakkaat kaupunkilaiset, joista monet olivat syntyneet kunniaan ja rikkauteen. Heidän takanaan oli muu joukko ja siinä monta, monta, jotka olivat työstä kuluneita, nälästä ja taudista laihtuneita ja harmaita.
Tätä kesti noin tunnin aikaa, siksi kun akan ääni sortui, niin että oli pakko lakata. Laulaessaan hän aina välistä löi sairasta kämmenellään, milloin rintaan, milloin selkään, tai puristeli hänen laihtuneita käsivarsiansa ja sääriänsä käsillään. Toisinaan akka myös kosketti häntä palmu-kepillä.
Mutta yhä matkustaessaan harmaan asutun maan poikki, he vihdoin tulivat varsinaiselle Cornwall'in rämeelle, joka on Lanrean'in lähellä. He kohtasivat ainoastansa laihtuneita, aaveen kaltaisia vuorityömiehiä, joiden kasvot olivat vasken karvaiset.
Hän ei ollut milloinkaan muistaaksensa nähnyt niin kalman kalpeita ja laihtuneita kasvoja; kyllä, hän muisti niitä kasvoja, jotka hän avonaisesta ikkunasta oli nähnyt! "Sinäkö kurkistit ikkunasta vähän aikaa sitten?" kysyi pappi ja meni pari askelta lähemmäksi nuorukaista. Niilo katsoi pappiin mutta ei mitään vastannut. "Minä näen että se olit sinä," jatkoi pappi.
Liikuttavaa oli katsella näitä ryysyissä olevia lapsia, vanhoja köyry-selkiä ukkoja ja laihtuneita ämmiä ja viallisia joka iästä. Talonpojat mässäsivät ja kiroilivat köyhien isoa lukua, joka saattoi niin suuriin maksoihin. Vihdoin viimein alkoi huutokauppa. Ehdot olivat seuraavat: 1:o. Huutaja sitoo itsensä vuoden kuluessa pitämään huolen niistä, jotka vasaran pudotessa lankeevat hänen osallensa.
Sairaan vuode oli tullut siirretyksi ulos teltasta, ja koittavan auringon säteet olivat valaisseet hänen laihtuneita kasvojansa; mutta niin pian kun hän oli kuollut, peittivät hänet naiset, päästäen alinomaisia parahduksia.
Hiljaisuutta häiritsi silloin tällöin jonkun biljardipelin norsunluisten pallojen kalke ilmoittaen, että muutamat välinpitämättömät olivat jo alkaneet pelinsä, tuolla kuului joku iltalehden lukija lyövän auki sanomalehtensä, suuressa salongissa taas kuorsasi joku sohvalla kaikessa rauhassa, kunnes hän heräsi kuninkaan saapuessa, ojenteli kauvan laihtuneita käsivarsiansa haukotellen hampaattomalla suullansa ja kysyen raukealla äänellä: »Mässätäänkös tänä iltana vai ?»
Kun Pietari-Paavalinlinnan Aleksejevskin varustuksen vankila v. 1882 lakkautettiin siirrettiin sieltä vangit, yhdeksän henkeä, Pähkinälinnan uuteen vankilaan. Vangit olivat kaikki hyvin kurjassa tilassa, laihtuneita ja keripukin vaivaamia. Aleksejevskin varustukseen oli teljetty v. 1882 tapahtuneeseen n.s. Michailovin juttuun sekaantuneet.
Oli ihana kevät-aamu. Aurinko oli juuri nousemaisillaan. Luonto heräsi lyhyestä unestaan. Mutta tyvenellä järven pinnalla oli kaksi ihmistä jo täydessä työssä. Oli särjen kutuaika, ja iloisesti kisaillen kiehui särkiparvet ritain ympärillä. Lauri ja Anni olivat rysiänsä kokemassa. Laihtuneita olivat kumpainenkin siitä asti kuin heidät viimeksi näimme. Kova työ ja huoli ne niin pian painavat leimansa ihmisen muotoon. Ihana oli keväinen aamu, ja luonnon kauneus se loi rauhaa ja hiljaista tyytyväisyyttä näitten köyhien ihmisten mieliin. Ridalta toiselle soutaessaan pysäytti Anni äkisti airot ja loi silmänsä kauas yli järven pinnan.
Kellareissa vallitsi tungos ja ruumiin haju. Etempänä hämärässä vilisivät ihmiset mustina, epämääräisinä olentoina, likempänä saattoi tuikkivien lamppujen valossa eroittaa kalpeita, pelästyneitä, laihtuneita ja nälkäisiä kasvoja, joiden silmät olivat ikäänkuin sammuneet tai joitten poskilla kuume paloi.