United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tään yhden tahtoa tirannin, joka "luojan armosta" valtoihin oli päässyt kai, sitä seurattiin, sen tahtoa peljättiin. Jopa vihdoin muudan viisastui, tään yhden tahtohon kiivastui: "ken valtahan tuommoisen hirviön on päästänyt, heittiön?" Näin huusi yksi. Ja toisetki ne orjuudestahan virkosi: "Niin aivan! mistä hän oikeuden sai sorroksi toisillen?"
Ma olin korven kaunistus ja uljuus metsämailla, ei haitannunna ahtaus, en ystäviä vailla: mun lauloi peippo latvassain, söi oravainen oksallain, kun oli rauha mailla. Niin talvipäivän puhteella sai poika juurelleni, hän iski minuun katseensa, löi kirveen kuoreheni: ma kaaduin nuorna mättäällen, ma kaaduin riemuks' toisillen siks' kaaduin mielelläni.
Lisäksi vielä puhutteli hän hyvänsuovasti sotilaita, teki hyviä töitä monelle pyynnöstä, toisillen itsestään ilman pyytämättä, mutt'ei mielellään ottanut vastaan semmoisia, vaan maksoi ne takaisin joutuisammin kuin rahalainan, eikä vaatinut keltään mitään takaisin. Enemmän hän ahkeroitsi sitä, että mitä useimmat olisivat hänelle velassa.
En saanut suurta kunniaa, en valtikkata kantaa. En saanut kasvaa pilvihin, vaan sainhan kaikki kuitenkin ma teille uhriks' antaa. Ei löydy riemun vertaa sen, mi mieleen heijastuupi, kun kaikki uhraa toisillen, vaan itse unhottuupi. Tää riemu onkin taivainen, vaan lapset Luojan ylhäisen ne siihen valmistuupi. Z. Topelius J. Hellén.
En, minä en tunne teitä, eikä ole neiti minua lähettänyt pyytämään teitä hänen puheilleen, eikä ole myöskään nimenne herra Cesari, eikä ole tämä nokka minun nokkani, ei! Ei mikään ole sitä, mitä se on. SEBASTIAN. Hupsuuttas toisillen voit kaupitella; Et tunne sinä minua. NARRI. Kaupitella hupsuuttani! Hän on kuullut tuota sanaa käytettävän suuresta miehestä ja sovelluttaa sitä nyt narriin.
Verihuuruista nousevi Ranska väki roskainen pöyhkeilee: Ei herroja, orjia enää, nyt oikeus hallitsee! »Eri suuria ihmiset ovat, se oppi on oikeuden, sama oikeus vertaisille, eri oikeus toisillen!» Eräs Ranskan vallankumouksen »totuuksista». Pyhä Rooma on herjattu, orjien suku alhainen, pöyhkeä valtaan on päässyt.
Jopa vihdoin muutama viisastui, Tämän yhden tahtohon kiivastui: »Ken valtahan tuommosen hirviön On päästänyt, heittiön?» Näin huusi yksi. Ja toisetki Ne orjuudestahan virkosi: »Niin aivan! mistä hän oikeuden Sai sorroksi toisillen?» Näin vihdoin kansa jo tulistui, Ylivaltijas sortui, kukistui. Maat' itse kansa nyt hallitsee, Muka onnesta nautitsee.
Tuon lapsilauman riemastus vei huolen rinnastani. Ma ulos sitten heitettiin, pois silkit, kukat karsittiin ja kullat oksiltani. Pois, pois on kaikki ystävän', oi, nyt on kaikki toisin. Jos juureheni metsähän mä jälleen päästä voisin! Ma kaaduin nuorna mättäällen, ma kaaduin riemuks' toisillen... Ken kyynelhelmen soisi? Ei, lapsikullat, riemuitkaa! Sain teille hengen antaa.