United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Regina täti on niin vihaisen näköinen, ja Eugen olemmeko tehneet jotain pahaa?" "Lapsikullat", vastasi neiti Pilo myöskin kuiskaten, "tehän olette ottaneet ruusuja Regina neidin pensaasta..." "Regina neidin pensaasta? Mutta eivätkö kaikki pensaat ole hänen?" "Ovat, ovat toki!" vastasi neiti Pilo, hämmästyen suuresti sellaisista loppupäätelmistä.
Tuon lapsilauman riemastus vei huolen rinnastani. Ma ulos sitten heitettiin, pois silkit, kukat karsittiin ja kullat oksiltani. Pois, pois on kaikki ystävän', oi, nyt on kaikki toisin. Jos juureheni metsähän mä jälleen päästä voisin! Ma kaaduin nuorna mättäällen, ma kaaduin riemuks' toisillen... Ken kyynelhelmen soisi? Ei, lapsikullat, riemuitkaa! Sain teille hengen antaa.
"Nyt pidetään hauskaa", ajatteli hän, heitti päällysvaatteensa etehiseen ja tuli sisarien luo. "Hyvää päivää, lapsikullat", sanoi hän totisen näköisenä, "voitteko arvata, mitä minulle kaupungilla tapahtui?" "Ei, mitä sitten?" kysyivät kaikki ihmetellen.
Se on minun neuvoni teille, lapsikullat! KALSO. Eläköön assessori Grasman! KAIKKI. Eläköön! Eläköön! Eläköön! ASSESSORI. Jos suvaitsette, herra provasti, niin käymme katsomaan muitakin huoneita tässä rakennuksessa. Assessori tarjoo käsivartensa rouva Turholmille ja lähtee menemään, provasti edellä. Väki hälvenee. KINNAS, mennessään Kanttorin ohitse.
Niin, niin, ne on niitä kuutamotuumia, niistäkin voi, lapsikullat, kuutamossa haaveksia, eikä vain sulhon suloisista silmistä... Tytöistä oli erityisen mieluista, että isä kaikesta tästä heille kertoi, että siten piti heitä kuin vertaisinaan, niinkuin poikia.
"Eivätköpä nuo lapsikullat tulle toimeen oikeankin kanssa", sanoi emäntä hymyillen, "sillä jos en väärin muista, on tuo oikea jo ollut tässä talossa yli yhdenneljättä vuoden ja tehnyt talosta sen, mikä se nyt on; koko tienoon koristus." Villen rypistyneille poskille kohosi äkkiä nuoruuden hehkuva puna.
Mutta mamma, lupasithan tulla. Nora. Niin, mutta minä en voi nyt. Menkää sisään; minulla on niin paljon tekemistä. Menkää sisään, menkää, rakkaat lapsikullat. Tuo joulupuu sisään. Nora. Tuohon; keskelle lattiata. Sisäpiika. Onko vielä muuta tuotavana? Nora. Ei, kiitos; minulla on kaikki mitä tarvitsen. Nora. Tuo inhoittava mies! Lipi lapi! Ei siinä ole mitään tiellä. Joulupuu on tuleva kauniiksi.
Tuop' oli armas antimuori, istui aitan portahalla, kyseli poialta pololta, kunne kulki lapsikullat, tokko maassa maailmassa oli hän tuntenut, tavannut sukuansa suurempata, lajiansa laajempata.
Matamin mieli tuli aivan rauhoitetuksi ja hän sanoi: »Mitäs minä huolinkaan muista. Kiitoksia vain, lapsikullat, jotka tahdotte tätiä mukaanne; siitä näkyy, että olette viisautta oppineet, koska ette ole turhanylpeitä.» Pekko ei oikein hyvällä omallatunnolla saattanut ottaa vastaan näitä kiitoksia, mutta päätti toiste koettaa ansaita niitä.
Laulahtavat lapsikullat: »Niinpä kauniisti nukumme pohjalla meren sinisen, lummekukkien lomassa.» PYH