United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varmaan olin minä ajatellut vielä vähän aikaa nauttia vapauttani, mutta kuin minä sain kuulla että Thore minun tähteni oli joutunut pinnistykseen, niin päätin tulla tänne häntä suojelemaan." Näkki piti sanansa. Seuraavana päivänä teki hän tunnustuksensa, ja minä pääsin vapaaksi, Elinan suureksi iloksi, sillä hän oli myös paikalla.
"Lähtekäämme nyi Jesuksen nimessä," sanoi Thore rukouksen päätettyänsä ja tarttui ystävällisesti vaimonsa käteen kiini. Nuorukaiset riensivät paikalla ulos, mutta vanhemmilla ei ollut semmoista kiirettä. Kaappi, kello ja vielä seinätkin piti katseltaman; josta katselemisesta ei tahtonut koskaan loppua tulla. Kartanolla kävi samoin.
Ei kuulu milloinkaan mitään siitä Ett' tytön kanssa hän häitä pitää!" "Onko tämä mieleesi?" kysyi Olli-poika ja piti oikeassa kädessään puukkoansa. "Osaanhan minäkin hiukan sitä, jota jokainen harjoittaa," vastasi Thore ja otti puukkonsa tupesta ja laski sormensa siihen lähelle vartta.
"Minä en voi sinua hillitä, Thore, meidän täytyy erota täksi elämäksi." "Ota minut semmoisena kuin olen, Sigrid, sinä voit parhaiten minun rauhoittaa." "Herra Jumala taivaissa!" huokasi tyttö nöyrästi ja purskahti itkemään. "Etkö enää minua rakasta?" kysyi nuorukainen kärsimättömästi. "Kyllä," vastasi tyttö hiljaa, "minä en ole huikentelevainen."
"Kiitoksia viimeisen edestä, Thore," sanoi hän. "
Elina löi kätensä ukon kaulaan ja sanoi: "Kiitetty olkoon Jumala!" Minä en voi selittää kuinka se oli; mutta se on vaan vissi, että minä sillä hetkellä luulin näkeväni äitini ystävälliset kasvot paistavan taivaallisella valolla. Tähän lopettaa Thore Jössenpoika omakätisen elämän-kertomuksensa, jonka minä olen päättänyt jatkaa; jos lukiallani vielä on kärsivällisyyttä sitä kuulella.
Elina sanoi viimein: "Meidän pitää lähtemän, rakas Thore... Se olisi minun kuolemani että nähdä jonkun lapsistamme senkaltaisessa tilassa... Mutta oletko sinä vakuutettu siitä, että meidän siinä uudessa maassa käy paremmin?" "Kaikki on Herran kädessä!... Tämä ajatus on kauan ollut mielessäni, ja minä olen sentähden tyystään kuulustellut niiltä, jotka tuntevat tilan Amerikassa.
"Niin, sinulla on oikeen, akkaseni. Minun pitää kunnian tähden viemän hänen käräjiin. Paras olisi kuitenkin jos hän tahtoisi karata, sillä kunniani olisi varjeltu, ja hän pääsisi itse vähemmällä pelistä." "Niin isäntä sanoi; se nyt on totinen tosi, Thore. Minun neuvoni on, ettäs lähdet pakoon niin pian kuin mahdollista, niin pääset linnaan tulemasta. Missä paraat vaattesi on?
"Ei, Isä Jumala taivaissa ulottuu kaikista pitemmälle!" keskeytti häntä Kari lujasti, "sillä perkele lyö maahan, mutta Herra kohoittaa jälleen." "Sano minulle ystävällinen sana, Olli, se voi tulla minun hyödykseni kolkkona hetkenä," pyysi Thore surumielisesti ja kumartui sairaan luo. "Lippaani, Thore!" pyysi tämä. "Sen saat," sanoi Thore, jätti jäähyväiset Knapstad'in Karille ja lähti pois.
"Nyt saatte mennä kartanolle vähäksi aikaa leikittelemään ehtoon tullessa," sanoi Thore lapsille, jotka eivät olleet myöhästä tottelemaan käskyä. "Kuuleppas, Elina," sanoi Thore vähän ajan päästä ja tarttui hänen käteensä. "Jos sinä tahdot niinkuin minä, niin myymme talomme ja muutamme Amerikaan." "Sinä uskottelet," vastasi Elina.