United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en ensimmäisenä muuttunut. Ja muista, että ainoaan todelliseen suruusi joka myös on minun suruni lapsettomaan avioliittoomme, en minä ole syypää..." Ester vavahti ja kalpeni entistä enemmän. "Kuinka hennot noin armottomasti koskettaa veristä haavaa?"
"Jumala sen tietää, ett'ei sydämeni ole vielä yhtään kylmennyt sinua kohtaan; mutta en silti saata suruani sinulle ilmoittaa, sentähden kun ei minun sovi niin tehdä." "Suru on kyllä itsellänikin, mutta ottaisin mielelläni osaa sinunkin suruusi, sillä me miehenpuolet olemme vahvemmat sitä kantamaan!" "Onko sinullakin murhetta?" "Voi! jos sinä tietäisit?"
Minä näen, ett'et luota vanhaan ukkovaariisi, etkä avaa sydäntäsi sille, joka kentiesi on suurinna syynä suruusi, jonka kyllä tiedän ja tunnen. Isäsi kielsi kirouksensa uhalla sinut Timolta; se tapahtui minun neuvostani, sillä en todellakaan luullut voivasi rakastaa maasi vihollista. Anna minulle kätesi Katri ja kuule kieltoni syitä."
Jos hän olisi kuullut niitä eikä tavallansa tahtonut olla mies, olisi murhe, niinkuin se aina tekee, lopullisesti tuottanut hedelmiä mutta sen repi hän pois ehdon tahdon, ja niin muodoin jäivät ainoastaan okaat jälille. "Et sinä saa istua kotona ja vaipua suruusi", sanoi kamreeri, "sinun täytyy huvitella". "Mutta huvitus vaivaa minua". "Vaivaa? Mitä kanssa, armas Emilia, se on mielikuvitus.
Mutta minä koetan ottaa osaa sinun iloosi niin paljon kuin mahdollista. ALLI: Ja minä sinun suruusi. Kuule, ensi kerralla minä myös tulen häntä katsomaan. KERTTU: Ei, hyvä Alli, ei se näky ole sinua varten. ALLI: Onko hän niin hirveän näköinen? KERTTU: Kerro nyt minulle hiukan tanssiaisista. ALLI: Luuletko sinä, että hulluillakin on iloja ja suruja? KERTTU: Olivatko herrat kohteliaita sinulle?
»Housuja tässä ommellaan, housuja... Kuuluuko sitä Pirhoselle mitä?» vastasi Tahvo, otti pullon, kulautti ryypyn ja selitti: »Lopettajaisryypyt tässä pitää ottaa... Ja lähtöryypyt... He, Pirhonen. Ryyppää sinäkin suruusi!» Pirhonen totteli, joi, muikisteli suutaan ja valitti: »
HERTTUATAR. Suruusi mull' on osaa yhtä paljon, Kuin oikeutt' ennen jaloon puolisoosi, Minäkin kunnon miehen surmaa itkin Ja kuviensa katsomisest' elin; Kaks tämän ylvään muodon kuvastinta Nyt ilkisurma pirstoiksi on lyönyt, Ja mulle lohduks jäi vaan kiero lasi, Joss' inholl' oman häpeäni näen.