United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli koko kaunis mies, tuo Rigo; ei enää kovin nuori vahvarakenteinen, solakka pää eteenpäin kumartunut, ikäänkuin hän aina pitelisi airoa , jota oli myös Adelsvärdin opettanut kutakuinkin käyttämään. Hän pesi itsensä vain pyhäpäivinä; tahtoi syntyperäisten venetsialaisten tapaan mielellään jutella, oli hyvin nöyrä, ja silmät olivat sellaiset, joihin ei voitu täysin luottaa.
Se on sokea ja kuolee. Mutta kuule! Ollaan vielä muutamia päiviä yhdessä. Rigo ei tule takaisin. Hän sai tarpeekseen! Tänne ei tule ketään. Sitten mennään kumpikin kotia. Muistelemmehan me aina kuitenkin toisiamme. Ja sinä maalaat yöllisen kuvan. Paraiten ja kauneimmin, kun et minua näe, vaan ainoastaan ajattelet. Etkö usko, että olen ymmärtänyt paljon siitä, mitä kerroit?
Adelsvärdiä väsytti tämä pitkä juttu, ja hän sanoi lyhyet hyvästit ja hyppäsi veneeseen jossa Rigo pysytteli tasapainossa pikkuisella peräkannella niin luonnollisen varmana, kuin ei ikipäivinä olisi nähnyt litranruukun pohjaa. He liitivät pitkien, pehmeiden meriruohojen ylitse, joita kasvoi vedenrajassa kahisten kuin silkkikangasta pitkin ja siro, musta gondooli lensi ulomma, missä kulki virta.
Silloin Adelsvärd sieppasi raskaan, raudotetun keppinsä joka oli hänellä ollut taattuna toverina monella retkellä: Jollet nyt pidä suutasi kiinni, Rigo, niin en enää koskaan huoli gondoolistasi, vaan halkaisen paksun kallosi heti paikalla ja paiskaan sinut kalojen ruuaksi! Minä tahdon olla rauhassa ymmärrätkö? Miesten katseet yhtyivät.
Leontina nukahti Adelsvärdin käsivartta vasten; ja toinen koetti olla ajattelematta. Gondooli laski rantaan, ja he astuivat yhdessä maihin. Kääntyessään maksamaan soutajalle huomasi Adelsvärd, että se oli Rigo. Toivotan teidän ylhäisyydellenne onnellista ja hauskaa yötä! sanoi Rigo ja koukisti ruumistaan tuttavallisen kunnioittavasti. Ivallinen sävy oli niin selvä, ettei siitä voinut erehtyä.
Tähdet alkoivat kiilua, kun hän lähti rannalle Rigon luo, joka oli gondoolissaan. Rigo näkyi toisen käskemättä päättäneen pysyä vaiti; hän jurotti; kenties ei ollut saanut kyllikseen viiniä. Adelsvärd katseli häntä myhäillen ja antoi hänelle juomarahaa. Rigo souti toisella kädellään ja laski rahoja toisella. Mutta pysyi vain yhä jurona kun taas Adelsvärd oli pikkuhiljaa iloisella päällä.
Ja istuessaan taas veneessä hän huomasi, että Rigo oli tänä iltana oikein vahvasti juopunut viinistä.
Adelsvärd kalpeni; veri syöksähti päästä sydämeen ... mutta hän hillitsi itsensä, mutisten: Kyllä minä tuon miehen kerran nitistän! Mikä siellä on? kysyi Leontina eikä odottanut vastausta riippuen unisena Adelsvärdin käsivarressa, kun noustiin pimeitä portaita. Tahtooko herra, että jään odottamaan? huusi Rigo alhaalta ja vihelsi.
Yhtä mittaa hän lörpötteli ja nauroi: hän on Venetsian ensimäinen soutaja jaksaa elättää vaimon ja lapset molempien vanhusten sukulainen ja niillä on rahaa säästössä sitä ei tarvitse lainkaan epäillä ... ja hän, Rigo, tahtoo pikku Marian lemmitykseen kyllä se piankin jo joutuu siihen ikään ja hän osaa kyllä parantaa tytön reippaaksi...!
Mistä veitsi on teille joutunut? Muuan vieras on sen jättänyt tänne myytäväksi kuului kiertelevä vastaus. Vieras? Tottahan muistatte sopimuksen, ettei tänne saisi tulla ketään vierasta! Silloin ukon täytyi tunnustaa, että vieras oli Rigo. Hän tarvitsee rahaa, herra! Vai niin? Minä taas luulin, että ystäväni Rigo on näinä aikoina korjannut taskuunsa runsaasti rahaa. Minut hän on kyninyt.