United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä tulet oppaakseni, ja ensimmäinen niskoitteleminen tai petollisuus, jota osoitat minua vastaan, saattaa luodin kallosi lävitse." Tämän sanottuaan veti Nefnef taskustansa terserolin ja piti sitä Paavon otsaa vastaan; mutta tämä katseli huolettomasti uhkaavaa Venäläistä. Nefnef pisti aseen takaisin taskuun ja käski Paavon taas istua nurkkaan.
Nuorukaisen silmään, joka seurasi kaikkia hänen liikenneitä, ilmaantui kyynel; mutta hän oli vaiti, laski käsivartensa ristiin rinnallensa, ja katseli uljaasti venettä, joka nyt tuli vallan kallion viereen. "Kanna tyttö tänne!" käski Czarnkovski. "Joudu, poika, taikka minä ajan luodin sinun kirotun kallosi lävitse!" Katkera kiukku säihkyi Niilon silmissä ja liihottteli hänen kielellänsä.
Kun kukkarossa ei ole mitään muuta kuin toivo, hinnasta ei niin suurta lukua pidetä. Sinulla on musta tamma; minä otan sen. Vanha juutalainen! karjasi Mohamed; varo koskemasta minun hevoseeni, muuten lyön kallosi palasiksi. Siispä et saa sulttaanitartakaan, jatkoi harmaaparta. Ja kukapa minut voisi estää? Ompahan yksi joka ei ensinkään pelkää sinua, sanoi Kara-Chitan.
Enemmän viiniä!" kaikui samassa viereisestä huoneesta, ja tämä huuto uudistettiin monta kertaa, välistä keskeytyen remuavasta leikistä ja äänekkäistä naurunhohotuksista. "Siellä on joukko nuoria aatelismiehiä", sanoi isäntä. "Ne herrat ottelevat tulisesti, ja viinillä on hyvä menekki". "Enemmän viiniä, perhanan isäntä, tahi halkaisemme kallosi!" huudettiin sisältä kiihtyneellä maltittomuudella.
"Jos sinä, sen vietävä, liikut askeleenkaan mihinkään muualle kuin kotia, niin minä paiskaan kallosi murskaksi; koetasta nyt, sen tuhannen tuhmeliini, jos tohdit", kirkui Pirko. "Kun morsian olisi parempi ihminen kuin Kolkin Aina, niin olisihan puhemiehen ammatti kunnian virka, mutta hän on semmoinen heittiö, jolle koko maailma nauraa ja irvistelee.
Vaikka kernaimmin olisin tahtonut halaista kallosi, veti sydämmeni minua oudosti puoleesi, kaiketikin tuon näköisyyden tähden, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Attila katsoi vakavasti tutkien Löfvingiin: Tahdotteko siis tervehtiä minua poikananne? Löfvingin sydän tykki rajusti ja hänen silmänsä kimaltivat: Koska olet entinen pikku Marttini, niin täytyyhän minun.
Eikö se jo ole sinulle kylläksi, että olet tuottanut murhetta ja puutetta majaani, pitääkö sinun myös koettaman saastuttaa se pahuuksilla, rehellistä nimeäni häpeällä tahrataksesi? KAARLE. Laskekaa minua irti! ERNST. Vielä sana, ja minä muserran tyhjän kallosi! (laskee häntä irti:)
Silloin Adelsvärd sieppasi raskaan, raudotetun keppinsä joka oli hänellä ollut taattuna toverina monella retkellä: Jollet nyt pidä suutasi kiinni, Rigo, niin en enää koskaan huoli gondoolistasi, vaan halkaisen paksun kallosi heti paikalla ja paiskaan sinut kalojen ruuaksi! Minä tahdon olla rauhassa ymmärrätkö? Miesten katseet yhtyivät.
Hylkiö, minä mojautan murskaksi kirotun kallosi! huusi isäntä. Karl Gustaf! rukoili Anna, käsiään väännellen; älä lisää onnettomuutesi määrää! Velho! Minä annan polttaa sinut elävältä! selitti rakastaja.