United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän työskenteli innostuneena. Ulkona vallitsi puolipäivän lämpö ja lepo. Hän heitti yltään enimmät vaatteensa. Hän ei kärsinyt keskeytystä, ei lämmön eikä levon vuoksi. Nyt kuului vajan ulkopuolelta sekavia ääniä. Ne likenivät häntä takaapäin ja pitkin kirkonraunioiden muuria. Joukossa tuntui olevan Rigon ääni. Se oli harmillista ... mutta pian hän taas oli kokonaan kiinni työssään.
Hän oli terottanut Rigon mieleen, ettei saisi päästää vanhuksia puutarhaan. Tahtoi olla siellä yksin työssä. Kun oli laskettu rantaan ja Adelsvärd nousi vihreitä marmorirappusia myöten, haki Rigo silmillään jotakin gondoolista: "Missä on herran maalaustarpeet?..." Satuin unohtamaan! kuului lyhyt vastaus. Silloin Rigo poistui viheltäen vanhusten luo. Adelsvärd oli puutarhassa yksin.
Hän ja molemmat vanhukset puhuivat vinhaa vauhtia Venetsian saariston puhtainta murretta. Vanhojen silmät hymyilivät säädyllisesti niinkuin lapset, jotka koettivat olla oikein sukkelia. Rigon ei tarvinnut sitä koettaa. Adelsvärd ymmärsi, että tuo puhetulva ryöppysi hänen itsensä kimpussa. Rigon tapana oli sälyttää hänen niskoilleen täyteläisiä arvonimiä ja vastaavia pääomia.
Tähdet alkoivat kiilua, kun hän lähti rannalle Rigon luo, joka oli gondoolissaan. Rigo näkyi toisen käskemättä päättäneen pysyä vaiti; hän jurotti; kenties ei ollut saanut kyllikseen viiniä. Adelsvärd katseli häntä myhäillen ja antoi hänelle juomarahaa. Rigo souti toisella kädellään ja laski rahoja toisella. Mutta pysyi vain yhä jurona kun taas Adelsvärd oli pikkuhiljaa iloisella päällä.