Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mikä siinä oli taidetta, sitä ei Maria voisi omistaa, ja mies, joka seisoi hajareisin ratsun selässä ei muuta kuin törkeännäköinen konna! Semmoisia hän lienee nähnyt kyllin monta isänsä patotyömiesten seassa. Adelsvärd kysyi häneltä, oliko häntä koskaan pelottanut joku mies? Maria muisteli: Mieskö on, on kyllä! No kuka? Hän ei tahtonut vastata. Lienee ollut joku gondoolimies? Ehkä niin! Rigo!
Rigo hellitti airosta toisen kätensä, viittasi sillä pitkin vedenpintaa ja maiskutti kieltään hiljaa: "Tuolla on muuan luostarisaari ja vanha puutarha sieltä saa myös siemauksen hyvää viiniä ja halvalla!" Kun siellä on viiniä, niin kaiketi ihmisiäkin. Keitä siellä asuu? kysyi Adelsvärd. Pari siivoa vanhaa ihmistä vähän omaa sukuani kunnon väkeä ja viini on hyvää, teidän ylhäisyytenne.
Hän tarvitsi siemauksen viileätä viiniä. Oli tehnyt työtä koko päivän ja edellisen yön. Ja päivä oli ollut polttavan kuuma ja raskas. Rigo hävisi. Hän lähti hakemaan vanhaa puutarhuriparia. Adelsvärd astui viheliäisestä luukusta luostarin puutarhaan. Koskaan ei hän ollut jalallaan astunut näin juhlalliseen unholaan koskaan ei näkynyt ihmisjalka polkeneen näitä ruohottuneita käytäviä.
Rigo valehtelee ja sinä valehtelet, muori; minä sanoin sen Rigolle eilen ja tänään sanoin, etten suostu, en ikipäivinä! Te valehtelette jok'ainoa koko Venetsia on valetta täynnä! Maria ilmestyi keittiöön. Hän ei ollut kalpea hän oli valkoinen.
Rigo suli vasta sitten, kun juomarahaa tuli toinen verta lisää. Köyhyys minut perii, kun käytän venettäsi näin usein! sanoi Adelsvärd puheen aluksi. Kyllä kai, kun herra on rikas! Näkeehän sen päältännekin! vastasi gondoolimies huokaisten. Mikä kumma sinua tänä iltana vaivaa? kysyi Adelsvärd suopeasti. Ei mikään, ei kerrassaan mikään, herra mutta sietäisi minunkin saada vaimo ja lapsia.
Hän oli terottanut Rigon mieleen, ettei saisi päästää vanhuksia puutarhaan. Tahtoi olla siellä yksin työssä. Kun oli laskettu rantaan ja Adelsvärd nousi vihreitä marmorirappusia myöten, haki Rigo silmillään jotakin gondoolista: "Missä on herran maalaustarpeet?..." Satuin unohtamaan! kuului lyhyt vastaus. Silloin Rigo poistui viheltäen vanhusten luo. Adelsvärd oli puutarhassa yksin.
Käännä sitten Akatemian tällä puolen tiedäthän, pitkin pientä Baccala-kanavaa ... sinne, missä Conegliano-kapakka on ... eteläsaksalaisten maalarien tyyssija! "Essisi, signorissimi!" vihelsi Rigo hampaittensa välitse ihastuksissaan, että vaitiolon keskeytti hyvä toivo saada lisää Conegliano-viiniä. Elettiin nuoruuden vuosia.
Silloin Adelsvärd sanoi maltillisen hartaasti: Kuuleppas, Rigo, minulla on sinulle ystävällinen neuvo jos haluat, että edelleenkin pidän sinut ja veneesi, älä puhu minulle, vaan souda minut suoraa päätä kortteeriini! Sinne päästyään Adelsvärd käski emäntänsä tuoda illallista ja vaati häneltä samaa itsensäkieltämystä kuin Rigolta.
Rigo laski silmänsä ja sysäsi päätään eteenpäin, kuin tekisi mieli puskea ... mutta ei hiiskunut. Conegliano-kapakkaan! komensi Adelsvärd. Ulkopuolella seisoi paksu Neero. Oli arvatenkin odotellut seuraa. Hän ja Adelsvärd istuutuivat yhdessä juomaan. Siinä tyhjentyi ruukku toisensa jälkeen. Muut poistuivat vähitellen. Kronstadt koetti kiskoa Adelsvärdiä mukaansa.
Minä en välitä hänestä enkä hänen veitsestään. Ja Adelsvärd sysäsi sen luotaan. Ostakaa nyt kuitenkin, herra! Rigo meidän sukulaisemme. Kelpo soutaja senhän tiedätte itsekin! Ja nyt hän tahtoo perustaa oman kodin! Tehköön mielensä mukaan! sanoi Adelsvärd jurosti.
Päivän Sana
Muut Etsivät