United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
2:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Pois matkaan, herra. ANTONIO. Mun täytyy saada osa rahoistani. VIOLA. Rahoista, herra? Mistä rahoista? Hyvyydestä, jot' osoititte mulle, Ja nykyist' ahtauttanne säälien, Vähistä varoistani teille antaa Voin pienen lainan; paljo mull' ei ole, Mut pannaan tasajakoon varat kaikki; Kas, tuossa puolet. ANTONIO. Kiellättekö minut? Kuin? Töillänikö imartaa mun täytyy?
Minulle on edullisempi itse maksaa nuo 45 puntaa hänelle, jotka rahat uusi vuokramies epäilemättä maksaisi minulle takaisin, ainakin osaksi; ja jos hän ei sitä tekisikään, niin koroitettu arentimaksu antaisi hyvän koron rahoistani.
"Jos yhtiöllä on hyötyä rahoistani, voi sitä minulla itsellänikin olla! Olkoon menneeksi! Minä tuon teille huomenna ensimmäiset säästörahani!" "Siinä teette oikein", vastasi kauppias tyytyväisesti.
"Sinä kukaties et usko mitä sanon?" kysyi Olina. "Oh," sanoi poika pilkallisesti, "kyllä kai sinulla on sekä kaksikymmentä että kaksikymmentä vielä lisään, kun siksi tulee." "Pidätkö sinä lukua minun rahoistani, sinä?" huudahti Olina. "En minä tiedä rahoistasi mitään," vastasi poika ja katsoi rohkeasti hänen silmiinsä.
Toisen puolen rahoistani saan minä vapaasti käyttää, sen olen jo pannut viinikauppaan, jota luulen vielä voivani melkoisesti isontaa. Ylipäänsä lasken minä tuloni tästä laitoksesta kahteentoistasataan puntaan vuodelta, ja kun tähän pannaan lisäksi elatusrahani, niin nousee vuotinen tuloni nykyään viiteentoistasataan puntaan, vaan minulla on paraat toiveet saattaakseni vielä korottaa tätä summaa.
Ei myöskään minulle ole samantekevä, luovunko hengestäni vai luovunko rahoistani. Tietysti minä paljoa ennemmin pitäisin henkeni kuin ne pari markkaa rahaa, mitä minulla on. Mutta asianlaita on oikeastaan niin, että jos te kerran otatte minulta hengen, niin te myös viette rahat; taikka minun kannaltani katsoen: jos minä kerran menetän henkeni, niin menevät minulta myös rahat.
Elä puhu »minun hukatuista rahoistani», nehän voit vastaisuudessa maksaa, vaan kuule, Knuut, hän tarttui lujasti Knuutin käsivarteen minä en voi suvaita, että maksat velkasi minulle millään muulla kuin omilla ansaitsemillasi rahoilla, ei millään muulla, muista se.
Minulla on yhtä vähän oikeutta menetellä omaisuutenne kanssa kuin teilläkin; sitä vastoin jätän mielelläni omista rahoistani tarpeellisen summan herra von Sassenille... Ettekö sanoneet myöjän par'aikaa olevan isänne luona?" Häveliäästi pistin käteni taskuun ja ojensin hänelle rahan. "Ah, keisarillinen raha, Antoniuksen ajoilta!
Tuo ei ollutkaan mikään hullumpi neitokainen! Mutta minun ei kuitenkaan olisi pitänyt luvata häntä odottaa. Sillä tärkeintä kai olisi, että hakisin majurin käsiini. Hän ei huoli rahoistani ja panttaa mieluummin tavaroitaan? Tuostapa hänet tunnen. Johtuu mieleeni hauska kepponen. Käydessäni kaksi viikkoa sitten kaupungissa pistäysin tervehtimässä ratsumestarinrouva Marloffia. Tuo vaimo parka makasi sairaana ja valitti miehensä jääneen majurille velkaa neljäsataa taaleria, eikä hän tietänyt, miten saada ne maksetuksi. Tänään aioin taas käydä hänen puheillaan; aioin sanoa hänelle, että voisin lainata hänelle viisisataa taaleria, kunhan saisin maksun pikku tilastani. Sillä täytyyhän minun toimittaa siitä edes jonkin verran varmoihin käsiin, tai muuten se joutuu Persiaan. Mutta hän oli jo muilla mailla. Ja varmaankaan hän ei ole saanut majurille maksetuksi. No, niin minä teen: ja mitä pikemmin, sitä parempi.
Siitä lähdin tielle tietymättömälle. Hiihtelin ja kävin taloloissa kysymässä olisiko työtä. Aina vastattiin kieltämällä. Menin yöksi erääsen taloon. Ei kuulunut työtä siinäkään. Ruokaa täytyi ostaa, ja siinä meni kerrassaan puolet rahoistani. Silloin alkoi korvukset kuumana kihistä ja alkoi pelottaa, että kerjuuhan täällä tulee työksi.