United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ILPO Pitämän piti! ellei joku ulkoapäin avannut. PANU Sinäkö, Jorma? JORMA En ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt. Ei tehonut tulikaan. PANU Ei lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen! JORMA Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen näen.
Satoi tai paistoi, oli kesä tahi talwi, pyry taikka pakkanen, aina waan oli mummo siinä. Kello wiideltä aamulla oli hän jo paikallaan ja jos sattui kulkemaan siitä ohitse kymmenen tai yhdentoista wälillä illalla, siinäpä hän oli silloinkin. Oliko hän yösydännäkään poissa siitä, sitä eiwät kauppakumppanit tienneet. Se oli kauppias hänkin, tuo mummo. Portin pielessä oli isohko kiwen möhkäle.
Tuuli tuntuikin yhä kiihtyneen ja ulvoi jo myrskynä nurkkajuurissa pyrytellen lunta isoissa pyörteissä. Loimo Reitalan aholla oli sammunut, pieni tuikahdus silloin tällöin vain vielä ruiskahti taivaalle. Mitä ei tuli tehnyt, sen tekee pyry ja pakkanen, uudisti Panu vielä pirttiin tultuaan. Pirtissä seisoi Jorma keskellä lattiaa ja Jouko pankon kupeella.
Hevoset läksivät juoksemaan kiirusti, mutta yhä katsahteli kyytimies itään. Tuuli yltyi sillä välin yltymistään. Taanoinen valkoinen hattara kasvoi pilveksi, se kohosi raskaana yhä ylemmäs, vähitellen peittäen koko taivaan. Lunta rupesi satamaan; lumihiukaleet olivat alusta pieniä, mutta pian muuttuivat ne tavattoman suuriksi. Tuuli rupesi ulvomaan; alkoi pyry.
Etkä sittenkään saanut surmatuksi ... katsoin miestä ja kuulin hänen mielensä. Suurempien suojassa on ... ei tulesi tehonnut. Mitä ei tuli teknyt, sen tekee pyry ja pakkanen. Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. Vaan sinäkö! Minä hänet pelastan, vaikka viimeiset voimani menkööt.
Kasvot sinisinä ja hampaat lotisten kiiruhtivat he takaisin eivätkä joutaneet porstuassa kopistelemaan lumia saappaistaan, vaan syöksyivät niineen sisään ja tempasivat sukkelaan oven jälkeensä kiinni aivan kuin peläten, että vihainen pyry perässä tulee.
Hän kulki kerjäläis-puvussa kylästä kylään; tiellä koirat jokapaikassa haukkuen juoksivat hänen perässänsä; muutamin paikoin maapoliisit piesten ajoivat hänet ulos piirikuntansa rajoista; vieraitten ihmisten kynnyksellä söi hän suuruspalansa; metsien peitossa nukkui hän yönsä; jalkasin täytyi kulkea koko se pitkä, vaivaloinen matka; rankka sade, syksyinen myrsky usein pieksivät häntä, sitten samoin tuiskuava lumi, talvinen pyry.
Hän on tosiaankin wähän kummallinen, mutta kummallisempaa on se, kun emme ole ennen ottaneet hänestä selwää, waikka olemme hänet niin usein nähneet, teemme waan umpimähkäisiä päätöksiä", sanoi Mielonen, loppusanoja sanoessaan kurkistellen taiwaalle. "Nyt tulee kowa pyry, meidän täytyy kiirehtiä, että joutuisimme kaupunkiin, ennenkun se kowin rajuksi paisuu", lisäsi hän sitten.
Lähde, ystäväni tuiskusta ja myrskystä Kivimäen suureen perheentupaan. Kuinka herttaista siellä on! Iso pystyvalkea palaa takassa, ja iloisesti räiskivät ja paukkuvat kuusipuut, kirkkaasti valaisten koko ison tuvan ja kimallellen akkunain pieniin ruutusiin, jotka pyry on pukenut koreaan kukkaseen. Takan edessä istuvat pirtin asujamet.
Mutta kun vähänkin pyry lomaa antaa, niin jo lähtee liikkeelle, ja missä ei pääse hevosella, siinä suksella hiihtää. Täällä on täytynyt itsemme tottua joka päivä uutta uraa aukaisemaan. Antero! huudahti Lauri yht'äkkiä entisten innostustensa äänellä. Meidän täytyy näistä asioista pitää pitkät tuumat! Oli tultu pappilan pihalle.