United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sitten hän nousi, sanoi hyvää yötä ja hyvästi heille. Se hämmästytti ja koski heitä kipeästi: nytkö hän taas heidät hylkäisi, veisi rauhan pois, jonka tullessansa oli tuonut? He tunkeusivat hänen ympärilleen rukouksilla ja hyvillä sanoilla, puhuivat myöskin myrskystä ja kamalasta ilmasta "tuskin sinä löydät tien, Hans Nilsen, tässä pimeydessä."

Sitten kertoi Julius mitä kummallisimmasta matkasta, joka koskaan on muistoon pantu; meren vaaroista; satamasta, jonka turviin jo paettiin, mutta joka jälleen jätettiin; tuosta kauheasta myrskystä, jonka käsissä heidän heikko aluksensa saamatonna ajeli; kaikkien laivassa olevien epätoivosta; yhden miehen sankarin-kaltaisesta ryhdistä, joka sanoillansa loi kaikkien sydämeen tyyneyttä, miehuutta ja toivoa.

Ja pitäen vähän lomaa hän taas jatkoi: »Mutta pettureille ja hirmuisille ja murhaajille ja salavuoteisille ja velhoille pitää sija oleman siinä järvessä, joka tulesta ja tulikivestä palaa ja joka on toinen kuolemaSe oli kuin ensi puuskaus alkavasta myrskystä, kaksi kovaa rajua hyökkäystä, jonka jälkeen ilma hiukan asettuu, noustakseen säännöllisesti ja asteettain yhä suurempaan voimaan.

Ylioppilaaksi päästessään oli hänellä selvillä, ett'ei yliopistoonkaan tulla laiskottelemaan, mutta niinkuin merimies myrskystä satamaan päästyään mielellään levolle käy, tahi lähtee huvittelemaan itseään, niinpä Toivolakin.

Lyhtyjen kantajat, monta sataa luvultaan, nousivat muitten asukasten kanssa saaren korkeimmalle huipulle, likelle vanhaa valotornia, ja antoivat, tuulesta ja myrskystä huolimatta, valonsa loistaa pilkko pimeään, ja odottivat hartaasti toivoen ja rukoillen omaistensa kotiintuloa. Heidän odotuksensa ja toivonsa ei ollutkaan turha.

Tuntui, kuin olisi kaikki pysähtynyt koko elämä jähmettynyt siihen paikkaan. Kun ajatukset pääsivät hiukan selvenemään mielen myrskystä, että vähitellen aloin käsittää, mitä oli tapahtunut, tunsin ensin erinomaista tyytyväisyytta itseeni. Olinhan esiintynyt ylpeänä, voimakkaana, ankarana, olin musertanut hänet silmilläni ja sanoillani, koko olemuksellani.

Paljon on kuitenkin, joka muistuttaa meitä, että vielä olemme mailman merellä, suurella, aavalla merellä, emmekä tiedä, pääsemmekö vasta-päinkään niistä myrskyistä, jotka tavan-takaa nousevat. Mutta me emme kuitenkaan ole ilman perämiestä, ja me olemme koetelleet häntä, joka on se suuri voitto, jonka jokaisesta myrskystä olemme tuottaneet.

Hän itse on, ihme kyllä, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta erinomaisen hyvällä tuulella sinä iltana ja hänellä on niin äärettömän paljon kertomista tästä myrskystä kaikki luonnollisesti, aina asian haarain mukaan, esiteltynä ikääskuin hän muka olisi levotoin, että joku onnettomuus tapahtuisi, tahi että tuli pääsisi valloilleen kaupungissa juuri tänä iltana.

He lauloivat tyynestä laaksosta ja vilvakkaasta viinistä ja punaisesta ruususuusta, joka oli niin suloinen suudella. He lauloivat myrskystä ja tuulesta ja hiljaisesta majasta, jossa metsämiehen kaunis lapsi uinuu ruususuisen helmoissa... Kuinka kauniisti he lauloivatkaan!

Mutta samassa muisti hän kauhistuksella, että hän oli hirmuisten pahantekiäin käsissä, jotka ehkä, myrskystä huolimatta, onnistuisivat saapua aavalle merelle. Koska hän vielä, häälyen toivon ja pelon välillä, ajatteli, mihin toimiin ja puuhiin hän rupeaisi, lähestyi eräs vahti sekä yksi merimiehen puvussa oleva mies, jossa Silman ihastuksella tunsi tuon rivakan Northlandin.