United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Professorin selostus oli juuri saamaisillaan mielenkiintoisen käänteen, kun mr Norman häikäilemättömään tapaansa keskeytti meidän puhelumme. Hän oli muuttanut pukuaan ja esiintyi kiireestä kantapäähän gentlemannin asussa. Kaulustinneulassa säkenöivä mahdottoman suuri timantti ilmaisi, mikä hän oli miehiään. »Parooni von Felseneck herra parooni!
Olisin kaiketi kysynyt vieläkin jotakuta seikkaa, mutta Esan vaimo tuli samassa sisään kahvikomppeineen ja keskeytti puhelumme. Heti kahvia härppimään päästyämme kysyi Esa taaskin, mitä minä pidän yleensä satamatyöläisten hommista niiden nykyisessä muodossa. Mitäpäs minä osaan pitää, kun en juuri mitään tiedäkään.
Mikä uhkayritys, jatkoi Sparre vähän levottomana; en koskaan saa päähäni, että löytyisi mies, joka on niin järkeä vailla, että rohkenee kourallisella seikkailijoita tunkeutua kuninkaalliseen linnaan... Sen saatte pian nähdä. Mutta jo on aika, eversti hyvä, lopettaa puhelumme... Kuuletteko?... Toinen merkki!
Pari viikkoa ruokalakon jälkeen ilmoitettiin meille, että kaikki vankien rahat, kirjat ja esineet lähetetään sukulaisillemme. Se oli lakkomme tulos. Nyt kohtasi meitä odottamaton, ankara isku: "telefoonimme" lakkasi toiminnasta. Johtotorvista ei loppunut vesi jos kuinka sitä ammensimme, torvet olivat siis alhaalta suletut, puhelumme niitä myöten lakkasi.
Petteri väitti nyt, kohteliaasti naisia puolustaakseen: "Mutta jos ei olisi naisia, niin ei olisi miehiäkään... Ja silloin olisi koko elämästä kuitti!" "Nii-iin", venytin haaveillen ja niin jatkui puhelumme. Mutta jo ajaa huristi Ratinen meitä kohti ja keskeytti kaiken. Sain nenäliinani.
Tästä lähtien luistelimme hetkisen yhdessä joka kerta. Hän muuttui silmissäni yhä miellyttävämmäksi, kauniimmaksi. Koko luistinradalla ei ollut ketään hänen veroistaan. Se oli onnellista aikaa. Muuanna iltana uskalsin tarjoutua häntä kotiin saattamaan. Matkalla oli puhelumme niukanlaista, kuin oli vaikea löytää siksi paljon aihetta kuin matkalla olisi tarvittu.
Jos suvaitsette, Niin kuulla saatte kaikki puhelumme; Maanpetost' ei se koske, ystäväni: Sanoimme vaan, ett' älykäs ja hurskas Kuningas on, ja kunnon kuningatar Ikäinen, kaunis, eikä luulevainen, Ja jalat Shoren vaimoll' ett' on kauniit Ja suu kuin kirsikka ja sirkut silmät Ja mitä makein kieli; lisäks, ett' on Kuningattaren suku aateloitu. Mit' arvelette, herra? Eikö totta?
Meidän olisi heti pitänyt puhua hänelle siitä, Franziska. Etkä sinäkään muistuta minua mistään. Puhelumme olisi käynyt aivan toisenlaiseksi, jos heti aluksi olisin maininnut sen hyvän uutisen, jota chevalier de la Marliniere juuri äsken kävi teille tuomassa. v. Chevalier de la Marliniere? Kuka se on? Hän lienee jotenkin kelpo mies, herra majuri, paitsi mitä Vaikene, Franziska!
Ei sinun tarvitse pelätä, Johanna!... ei ensinkään ... enhän minä mitään pahaa tahdo. Jäi se silloinen puhelumme näin vastaisen varaan ... ja arvelin, että olisi siitä vielä tarkemmin puhuttava nyt, kun sinäkin olet tyystemmin ehtinyt asiaa ajatella... Sama vastaus on minulla nyt kuin silloinkin!