United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän hyppäsi ylös istuimeltansa, aukaisi vahti-huoneen pienen akkunan ja pisti päänsä ulos huolimatta sateesta, joka hänen harmaita haiveniansa kasteli ja tuulesta, joka niitä repeli. "Mitä siellä nyt on?" huusi Uolevi Sparre ja kiirehti yhdessä Elfdal'in ja Rönne'n kanssa akkunan luokse. "Ettekö kuulleet?
"Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa on sen myöskin huomannut ja liittänyt tähän eläke-kirjan," jatkoi översti Sparre, ja veti esille vielä toisen paperin. "Sen mukaan on teillä täysi överstin palkka aina kuolin-päiväänne saakka ja vapaus asua, missä tahdotte." "Jumalani! Mikä onni, mikä armo!" lausui översti Roos liikutettuna. "Ja kenelle olen kiitollisuuden velassa kaikesta tästä?
Minä olen nähnyt hänen kerran taikka kaksi kirkossa; hän on ihmetyttävän kaunis, milt'ei yhtä kaunis kuin Ebba Sparre." "Rikkaimpana kaikista tämän kaupungin nuorista naisista hän kumminkin on pidettävä, sillä hän on isänsä ainoa lapsi ja perillinen" sanoi Jakobsson. "Kaiketi on hänen isänsä nuo määrättömät aarteensa voittanut sodassa" arveli Pertti Månsson. "Niin on.
Mikä uhkayritys, jatkoi Sparre vähän levottomana; en koskaan saa päähäni, että löytyisi mies, joka on niin järkeä vailla, että rohkenee kourallisella seikkailijoita tunkeutua kuninkaalliseen linnaan... Sen saatte pian nähdä. Mutta jo on aika, eversti hyvä, lopettaa puhelumme... Kuuletteko?... Toinen merkki!
Toinen osa suistui reduktsionin ensimmäisiin pyörteihin. En niitä surrut, sillä lemmen suloinen onni oli minulla jäljellä. Ihana Ebba Sparre ojensi minulle kätensä. Samalla kuin ulkonainen maallinen onni ilvehti kanssani, näytti kaikki ympärilläni kukkivan onnea.
Tulkaa luokseni suojaan, tahi kiirehtikää takaisin linnaan!" "En voi jäädä tänne, vältvääpeli," vastasi översti Sparre, joka oli linnan- ja sataman-komentaja Marstrand'issa. Hän katseli kiireisesti ja tutkivaisesti taivasta, joka peittyi yhä synkemmillä pilvillä, samalla kun jylhä pauhu etempää ja laineiden kiireisempi loiske kalliota vastaan ilmoittivat kohta tulevaa myrskyä. "En voi jäädä!
Kuka on minua muistanut nyt, joka olen ollut monia vuosia häpiällä sivuun sysätty! Kuka, översti Sparre? Sanokaa pian, ketä tästä kiitän?" "Erästä korkeaa herraa, joka kävi luonanne sinä kauheana yönä, jolloin valppaudellanne pelastitte laiva 'Torstenson'in'-haaksi-rikosta," vastasi översti Sparre. "Muistatteko sitä, ystäväni? Te kerroitte hänelle Kaarle kuninkaasta ja uskollisuudestanne hänelle."
Ainoa pelättävä on Sparre väkineen, mutta me olemme järjestäneet niin, että Sparre vangitaan samaan aikaan kuin te tunkeudutte linnaan, ja sitäpaitsi on hänen rykmenttinsä niin hajallaan ympäri kaupunkia ja malmeja, ettei sitä saada kokoon, ennenkuin kaappaus on tehty. Teillä ei siis ole vaarallista vastarintaa odotettavana. Sitä parempi, sanoi Drake.
Aksel Sparre ja Kaarle Roos olivat ensimäiset, jotka väkensä kanssa marssivat Venäläisiä vastaan. Heidän työnsä oli valloittaa Venäläisten pattereita. Sparre onnistui aluksi; ja tämä onni sai kreivi Piperin, joka ratsasti kuninkaan vieressä, lausumaan: Herra, takokaatte niin kauan kun rauta on kuuma. Creutz sai käskyn samota Venäläisten päälle, joita Sparre oli saanut hajaantumaan.
Drake! mutisi Sparre hämillään. Onko se hän? Naamioitu, joka tuokion oli seisonut ikäänkuin kivettyneenä, teki suurta hämminkiä ilmaisevan liikkeen. Samassa aukeni neuvoskammion ovi. Korkeat herrat tulivat, kummeksien outoa melua, ottamaan asiasta selkoa.