United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !


Se ei ollut koskaan näyttänyt hänestä niin kauniilta eikä kunnianarvoiselta aina hänen lapsuudestaan asti, mutta siitäpä olikin vuosia kulunut ja paljon oli sill'aikaa muuttunut toisenlaiseksi. Itse hän vielä seisoi näköänsä voimakkaana, mutta kuitenkin oli sekä ruumis että sielu runneltunut. Vaarat ja ponnistukset, huolet ja murheet olivat kilvan häntä ransineet.

Mutta jotakin täytyi sanoa, sillä Hannan mieli olisi muuten tullut pahaksi. Pitkän aikaa allapäin ja kasvot jähmeänä mietittyään kääntyi hän vaimoonsa ja vakavasti alkoi: »Jukke se on tainnut muuttaa karvansa aivan toisenlaiseksi kuin ennen, kun se nyt niin kohteliaana köpelehtää ja tuli minua hakemaankin Suvannolta.

"Mihin surkeuteen olenkaan syösnyt itseni", sanoi hän; "mutta ah, eikö Jumala ole hyvä minua kohtaan! Hän pysähdytti minut syntijuoksussani ja nöyryytti minua, mutta Hän ei ole minua lopettanut eikä poisheittänyt. Hän antaa minulle katumus-aikaa, ja jos minä vielä joskus saan terveyteni ja voimani jälleen, niin saa pastori ja kaikki ihmiset nähdä, kuinka toisenlaiseksi minun elämäni pitää tulla.

Mutta eihän tässä vielä ollut mitään syytä pelkoon. Tavallista kohteliaisuutta se vaan oli. Ei muuta. Ei muuta! Tavallista kohteliaisuutta ainoastaan.... Anttia oli tätä ennen aina pidetty epäkohteliaana. Ei häntä siitä soimattu, hyväntahtoisesti hänelle vaan naurettiin, sillä se pantiin kaikki hänen jörömäisen luonteensa syyksi. Agnesin vaikutuksesta hän suli ja muuttui toisenlaiseksi.

Maisema muuttui toisenlaiseksi heti, kun ratsastajat tulivat suomalaisen väestön alueelle, joka kaitaisena kiilana pistää ruotsalaisen alueen keskestä Vähäkyrön pitäjän kohdalla aina merenrantaan asti.

Otaksuvatko he näitä joksikin toisenlaiseksi soinnuksi ja epä-soinnuksi? Ja arvelevatko he, että toinen, tuo hyvä sielu, on soinnutettu ja että tämän soinnussa olevan sielun sisässä on toinen sointu olemassa, mutta että sitä vastoin tuo toinen paha sielu on itsessään sointumaton ja ett'ei sen sisässäkään ole toista sointua?"

Meidän olisi heti pitänyt puhua hänelle siitä, Franziska. Etkä sinäkään muistuta minua mistään. Puhelumme olisi käynyt aivan toisenlaiseksi, jos heti aluksi olisin maininnut sen hyvän uutisen, jota chevalier de la Marliniere juuri äsken kävi teille tuomassa. v. Chevalier de la Marliniere? Kuka se on? Hän lienee jotenkin kelpo mies, herra majuri, paitsi mitä Vaikene, Franziska!

LIINA. Hän sanoi, että tädin pitäisi olla varovaisempi. Hyi Kaarlo, minä en tunne sinua enää samaksi ihmiseksi kuin ennen; viime aikoina olet muuttunut vallan toisenlaiseksi. KAARLO. Mutta olenko minä nyt syypää tähän kaikkeen? LIINA. Parempi olisi ollut kuin olisin saanut hukkua sillä kertaa kuin sinä hyppäsit meteen ja pelastit minun. KAARLO. Joko se historia taas otetaan esille. LIINA. Jo.

Ja sitä paitsi Torvald, miehen itsetunnollaan, kuinka tuskallista ja nöyryttävää hänen olisi tietää, että hänen on jostakin kiittäminen minua. Se rikkoisi peräti meidän välimme; meidän kaunis, onnellinen kotimme muuttuisi toisenlaiseksi kuin se nyt on. Rouva Linde. Etkös milloinkaan aio sanoa sitä hänelle?

Käytävän seinään on maalattu musta käsi, ja sen alle lihavilla kirjaimilla: Matsal. Nyt minä siis menen, nyt minä siis menen ulkomaille, Pariisiin. Olinhan tämän vähän toisenlaiseksi kuvitellut, mutta todellisuudessahan lienee elämä aina tällaista, ajattelen minä noudattaessani Grönqvistin kivimuurin seinämää. Edlundin nurkalta minä näen Nikolainkirkon valaistun kellotaulun, joka osoittaa kahta.