United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Robert näki Laurin ja Anteron lähtevän ja meni heidän jälkeensä. Thure ja Anette seurasivat mukana. He menivät kirkolle päin. Robert, sinä et saa mennä ilman palttoota, sinä vilustut, huusi ruustinna hänen jälkeensä, mutta Robert ei välittänyt. Kuulkaa miehet, mikä teidän on mikä teitä oikein vaivaa? kysyi Robert. Ei meitä mikään vaivaa.
Odottamatta vastausta alkoivat vieraat palttoitaan riisua ja enintä hyydettä kopistella. Mikkokin pani konttikirjaisen vasutekeleensä syrjään ja kiirehti vieraiden avuksi. Hän otti pärelistakon ja toisella kädellään palttoota kauluksesta riiputtaen sillä ruoski sitä, niin että räntäsokareet lentelivät ympäri pirttiä.
Kuuluu makselleen jo velkojansakin. Niin se maailma menee ylösalasin. Kuuleppas, Henrik, sinä et varmaankaan ole vielä syönyt. Me menemme ulos kaupungille, kun on näin kaunis ilma. Mutta muista, sinä et lakkaa olemasta vieraani. He nousivat ja menivät etehiseen. Kun Henrik heitti palttoota hartioillensa, huomasi tohtori sen taskussa kirjan, veti sen ulos ja katseli kansilehteä. Jaha, tuo.
Mutta Nehljudof pysyi lujana ja lakeijan ja ovenvartijan häärätessä hänen ympärillänsä, tarjotessa hänelle palttoota ja keppiä ja avatessa ovea, jonka edessä seisoi poliisi, hän vakuutteli ettei mitenkään ollut nyt mahdollista. No, niin tule sitten torstaina, muista. Se on vaimoni vastaanottopäivä. Minä sanon hänelle! huusi Maslennikof rappusilta.
Kun professori A. juuri pani palttoota päälleen etehisessä, soitettiin ovikelloa ja sisään astui svekomaanien johtaja professori B. Omituisen happamasti hymyillen herrat tervehtivät toisiaan, mutta professori A. sanoi lähtiessään varmalla äänellä ukko Hemmerille, että hän oli hyvin iloinen heidän keskustelustaan.
Ja Gabriel meni harmonikka kainalossa tampuriin, lähteäkseen talosta, ja rupesi ottamaan palttoota naulasta. Ulkona oli syksyinen sadesää. Pappa tuli jo vähän lauhtuneena hänen jälessään tampuriin ja väittääkseen Gabrielin äkkinäistä lähtöä mahdottomaksi, sanoi palttoosta, jota Gabriel haki: Onkohan sekään sinun? Silloin Gabriel loukkaantui vielä enemmän ja tahtoi mennä ulos ilman palttoota.
Hänellä näkyi olevan niin kiire, ettei hän ehtinyt edes ystävänsä luo poikki salin tulemaan, viittasi vain tälle ja rupesi heti palttoota päälleen vetämään. Soisalon oli pakko mennä hänen luokseen. Kuinka kävi? hän kysyi. Hän ottaa vastaan! vastasi Antti. Mutta minulla on kiire. Hän sanoi olevansa juuri maata menemässä. Onnittelen sinua, hymyili Soisalo. Mutta mitä sanoit hänelle?
Herra puheenjohtaja, sanoi Nehljudof lähestyen häntä juuri sinä hetkenä kun tämä puki päällensä vaaleata palttoota ja otti vastaan vahtimestarilta hopeapäistä kävelykeppiänsä: saanko puhua kanssanne asiasta, joka äsken päättyi? Minä olen valamies. Kyllä, tietysti, ruhtinas Nehljudof.
Rakennukset lienevät alkuansa olleet kauniita ja puhtaita, mutta kivihiilen savu ne kaikki likaa ja mustaa, niin että kovin näyttävät murheellisilta. Vaikka ilma oli kylmän kostea ja kadut vetelän kuran vallassa, ei täällä näkynyt käytettävän palttoota eikä kalosseja. Mutta hyvin ne olisi tarvittu.
Antti ei virkkanut mitään, työnsi vain äänetönnä palttoota hihaan. Kappelin edustalla olivat kaikki tulet sammutetut. Muuan surkea kaasuliekki vain valaisi tien rappusista alas. Suihkulähde oli lakannut puhaltamasta. Istumapaikat, joista ainoastaan lähimmät voi pimeässä erottaa, olivat tyhjät. Tuolit tuuskottivat pöytiä vasten turvallaan kuin juovuksissa siihen nukkuneet.