United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä apulainen, joka omi jonkun määrän itserakkautta, vastaanotti tämän kunnioituksen, jos sitä siksi voimme nimittää, suosiolla, vaan varoi kuitenkin tarkoin itseänsä virkkamasta mitään semmoista, joka olisi voinut antaa aihetta nuorelle mamselille mihinkään todellisempiin toivoihin.
Parille kolmelle kävijälle oli Martti hyväntahtoisuudessaan niitä näyttänytkin, mutta kun suutari Heikkikin, "se maailman roisto", tuli ja hyvin pilkallisesti pyysi niitä nähdäksensä, että hän muka niistä oppisi "sen oikean vihkimäkenkien vasoonin" ja voisi pappilan mamselille tehdä kengät "oikein uutta muotia rannun kanssa", niin silloin suuttui Martti ja Heikki sai kauan näkyviä rantuja ruumiisensa.
Sen huomasi isäntäkin ja kaunis kerta hän otti minun mukaansa kaupunkiin ja etsi minulle paikan tähän." "Ja tässäkö on hyvä?" "Tässä on hyvä; sen parempaa ei köyhän poika tarvitse. Minä koetan opetella suutariksi, eikö tuota silläkin eläne." "Elää kait", sanoi Elsa ja läksi pois. Kotiin tultuansa kertoi Elsa mamselille: "Matti on Haneliuksella suutarin opissa."
Sano mamselille, että hän laittaa pyykin ensi viikoksi, sillä silloin minä joudan, jos hän muutoin minun tahtoo pesemään. Sano myöskin, ett'en minä ole vihainen kahta päivää yhteen jaksoon." Sen sanottuaan poistui mummo aidan päältä ja Elsa kippasi kyökkiinsä. Siellä hän alkoi tehdä puhdasta parhaansa perästä. Tuot'hätää oli kaikki kunnossa ja kahvipannu porisi hellillä. Kello soi.
"Kysyt häneltä? häneltä että hän näyttäisi sinun kirjeesi ja kenties nauraisi tuolle tungettelevalle mamselille, hän, niinkuin näet, on lukinnut kirjeen lankonsa sinetillä? Ehkä tuo iloinen reivi ja hän itse nauraa oikein kelpolailla sinulla; minä uskon kaikkea siitä ihmisestä."
Maalaisilla oli ruokatavaroita kärryissä runsaassa määrin, lihaa, voita, leipää, maitoa, juustoa ja siankinkkua. Kyökin pöytä tuli aivan lastiinsa noiden maalaistavarain paljoudesta. Paraiksi olivat nämät maalaiset ennättäneet itsensä mamselille esittää, kun jo pihaan ajoi Munkkiniemen herrakin rouvineen.
Kuka se on? kuiskattiin. Anette? Ei, tässähän se on. Täti? Ei, täti on tuolla... Sehän on Karoliina Handolin. Hän aina soittaa noin meillä käydessään, kun ei saa soittaa kotonaan. Miksei saa? Hänen miehensä on myynyt vallesmannin mamselille hänen klaverinsa, jonka hän sai lahjaksi enoltaan. Niin saikin, sanoi Antero. Ai, suokaa anteeksi. Ei se mitään. Kutsuttiin illalliselle.
"Ja Elsa kun osaa jo tavallisen hyvin pestä vaatteita!" sanoi mummo mamselille. "Elsa on kummallinen tyttö; ei luulisi luutatytön osaavan muuta kuin luutia tehdä", vastasi mamseli. "Mihinkä hyvät ihmiset pannaan tämä ruokien paljous", kysyi mamseli, kun vaatteet oli saatu korjuusen ja hän ennätti kyökkikomentoansa miettimään.
Ellistä oli ylioppilas hieno jo siitäkin syystä, ettei juonut kahta kuppia. Maisteri sitä vastoin kaksi kuppia leivän kanssa! Ai, ai, mamseli! tuli tyttö ovelle sanomaan. No, mitä nyt? Niin, niin ... nyt on sulhasia. Ole sinä...! Vai ei ... nuori maisteri on tullut, ja mamselille siitä tulee sulhanen ... sulhanen... Maisteristako?... Elähän ole liian varma. No, minä olen varma.