United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elsa Hiltunen oli juossut tervehtimään Solmiaa, ja Naima Vuori oli myöskin vielä radalla, sillä hän oli kuitenkin utelias näkemään rehtorin poikien luistelua. Ne olivat jo radan toisessa päässä, kun Solmia lähti kiitämään. Tyttö luisteli tottuneesti ja varmasti, olipa ikään kuin pieni perhonen olisi siellä kevyesti lennellyt.
Olikin niin kylmä ja kamala kevät, että kaikki vanhat vuoden ennustajat käyttivät käen tunkeilemisen kylään ja sen kukkumisen ja tuota ukkosen hangelle ajamista hyväksensä. Kamalalta tuntui taasenkin elämän toivo, sillä enteet olivat huonot. Olin juhannusaattona jossakin talossa selvittämässä heidän asioitansa. Oli niin kamalan kylmä ilma, että se luisteli läpi lihan.
Poika parhaasta päästä luisteli ja voimisteli; kotona ollessaan ei hän malttanut siunaamahetkeä yhdessä kohden viipyä, jos välistä juuri kamarissaan, mutta toisten parissa ei ensinkään. »Mitäs te olette niin ikäviä», hän intti, kun Hanna äidin tähden häntä kerran siitä nuhteli, »niin helkkunan ikäviä. Pojat ovat ihan toista.
Sitten hän luisteli ja minä luistelin ja sitten minä lankesin. Taikka oikeastaan en minä olisi langennut, mutta kun se nyt niin sattui. Kelpasihan sinun langeta, kun majisteri oli nostamassa. Kylläpä hän sitten olisi ollut aika puuhevonen, joll'ei olisi tullut nostamaan! Niin, niin, no sitähän tarkoitinkin. Mutta eihän sillä todisteta, että rouvaskoulun tytöt ovat fennomaaneja? Maltahan!
He olivat tulleet likelle kaupunkia, kun remmi taas laukesi Nymarkin luistimesta ja hänen täytyi kumartua alas sitä korjaamaan. »Alma, odota hiukan, elä jätä», hän sanoi. Mutta Alma ei huolinut kuulla, luisteli vaan eteenpäin taakseen katsomatta. Rannassa hän otti luistimet käsivarrelleen ja nousi ylös sitä puolta katua, jossa varjo oli. Hiipien hän kulki liki seinää kuulumattomin askelin.
Sigrid teki kierroksen Ellin ympäri ja sanoi ohi mennessään hänen korvaansa: Ei hän muuta mitään sanonut, kuin että sinulla on kauniit silmät... Elli punastui eikä osannut mitään. Samassa tuli Arthur ja pyysi häntä istumaan tuoliin. Elli istui ja häntä alettiin takaa päin työntää. Edessä ja kupeella luisteli, milloin missäkin, Sigrid ja hymyili hänelle, mutta poistui vähitellen.
Hän vaikka heilui ja äkkiä kääntyi, luisteli milloin taapäin, milloin eteen, milloin pitkän matkaa toisella jalalla vain, niin näytti Eilistä kuitenkin, että hän ei saattaisi milloinkaan kaatua. Tuolla he seisovat nyt ja puhuvat jotain toisilleen. Sitten yht'äkkiä luistelevat aivan suoraan Elliä kohti ja seisahtuvat hänen eteensä.
Kuin he olivat väsyneet, kääntyi hän ja luisteli takaperin aivan heidän luoksensa, ja kuin he ojensivat käsivartensa tarttumaan kiinni hänen nuttuunsa, oli hän oitis silmänräpäyksessä poissa. "Hyvä, hyvä!" huusivat pikku tyttöset ja taputtivat kylmillä käsillään. "Hyvä, hyvä", vastasi kaiku aukeilta rannoilta, harmailta vuorilta, kirkkaasta jäästä ja viheriäisistä kuusista.
Siinä savun kanssa taistellessa hieman hämmentyi äidin syvämieliset ajatukset ja ikäänkuin löysi luotaan märissä kengissä turtiutuneet jalkansa, joita päivällinen kylmyys vielä jomotti ja luisteli säärivarsia.
Sigrid luisteli siinä melkein hänen ohitsensa eikä huomannut häntä. Elli ihastui ja aikoi huutaa hänelle, mutta sitten ei kuitenkaan huutanut. Ja kun Sigrid vähän ajan päistä taas tuli ja vielä likemmitse, niin ajatteli Elli, että hän ei huuda ... ei, vaikka mikä tulisi, koska ei Sigridkään häntä huomaa. Hän rupesi laskemaan luisua, mutta silmillään hän yhä seurasi Sigridiä.