United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli synkkä esimerkki. Nyt, näin varhain, alkoi terveys, piru, juonitella... Tommola päätti ryhtyä ajoissa tarmokkaasti sitä hoitamaan. Hän osti »Myllerin Systeemin» ja muita arvokkaita kirjoja. Jopa hän lainasi kalliit punnuksetkin. Ja hän voimisteli aamuin ja illoin. Kesäkuussa hän meni kylpemään, Ollin-saunaan, pikkukaupungin kylpylaitokselle.
Siinä on oikea ystävä, ajatteli Antti hänen mentyään, minun ainoa oikea ystäväni! Hän nousi ylös, kylpi, voimisteli ja pukeutui vitkalleen. Merkillinen hyvinvoinnin tunne täytti koko hänen olentonsa. Samalla kuuli hän jälleen ovikellon helähtävän. Hanna ei laske sisälle ketään, hän ehti emännöitsijälleen sanomaan. Minä en ole kotona kenellekään.
Sen jälkeen hän voimisteli punnuksilla. Ja sitten hän huusi Muttiselle seinän läpi: »Joko sinä olet mylleröinyt, Aapelus? Minä olen. Kuulepas, Aapelus, sinun täytyy ruveta mylleröimään, muuten et sinä saa pois iskiastasi. Joka aamu, vähän aikaa, mutta rajusti. Mutta nyt minä menen uimaan.» Oiva Tommola ryntää alas ullakolta niin, että luukut ja ovet paukkuvat.
Poika parhaasta päästä luisteli ja voimisteli; kotona ollessaan ei hän malttanut siunaamahetkeä yhdessä kohden viipyä, jos välistä juuri kamarissaan, mutta toisten parissa ei ensinkään. »Mitäs te olette niin ikäviä», hän intti, kun Hanna äidin tähden häntä kerran siitä nuhteli, »niin helkkunan ikäviä. Pojat ovat ihan toista.
Kihlatuorstaina hän nousi jo neljältä ja istui melkein yhtä mittaa koko päivän puittimiensa ääressä. Rintaan koski, sillä hänen täytyi nojata kovaa puuta vasten, ulottuakseen kohdalle, selkä oli myöskin aivan katketa vinossa istumisesta. Vaan ei hän sittenkään malttanut lopettaa. Voimisteli hiukan ja heittäytyi hetkeksi lattialle pitkin pituuttaan, kun jostakin oli kuullut sen olevan terveellistä.
Kertoohan vanha eteläranskalainen legendaruno, kuinka hurskas temppujen tekijä, markkinavoimistelija, kun ei tiennyt eikä osannut madonnalle parempaa ilouhria omasta puolestaan antaa, levitti mattonsa hänen kuvansa eteen ja voimisteli siinä, kunnes luuli näkevänsä jumaloitavansa hänelle hymyilevän ja päätään nyökäyttävän. Mutta nyt on sunnuntai ja nyt mennään kirkkoon.
Hänen huoneestaan ei vähintäkään hiiskausta kuulunut. Tosin hän aamuisin ja iltaisin jonkun hetken hiukan voimisteli, harjoitteli vapaita liikkeitä rautasauvalla ja painoilla, josta pientä melua saattoi syntyä, mutta tämäkin suoritettiin niin tahdikkaasti, että siihen tuskin pantiin mitään huomiota viereisessä huoneessa.