United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
BUCKINGHAM. Mitä? Rumpu! GLOSTER. Sa, Catesby, silmää valleja! BUCKINGHAM. Lord määri, Me haetimme teidät, GLOSTER. Varuill' ole Ja pidä puoltas: vainoojia tulee. BUCKINGHAM. Meit' auta Jumala ja syyttömyys! GLOSTER. Ei hätää! Ystäviä: Ratcliff, Lovel. LOVEL. Täss' on sen ilkikavaltajan pää, Sen luihun, tekohurskaan Hastingsin. GLOSTER. Tuost' itkuun hellyn, niin ma häntä lemmin.
Kun mairia en voi ja mielistellä, Sukoilla, nauraa, mataa, hännystellä Kuin marakatti taikka ranskalainen, Niin olen kohta ilkeä ja häijy. Vihoitta eikö vakaa mies saa elää, Näin joutumatta suoruudestaan pilkaks Imelän, luihun silkkinarrijoukon? GREY. Kenelle armonne nyt puhuu? GLOSTER. Sulle, Jok' armosta ja kunniast' et tiedä. Sua loukkasinko? Vääryytinkö milloin?
AHAB. Ma enteitä ja ennustuksia En kärkäs ole kuuntelemaan ollut. Mies rehellinen, vapaa, urhea Kai asioissa tämänkaltaisissa Omasta povestansa paremmin Kuin ylipapin rintakilven alta Tai lausehista luihun profeetan Voi saada ennustuksen oikean. JOSAFAT. Ei ystäväni! Ihmisajatus On sokkeloihin pääsemättömiin Niin usein eksynyt ja harhaan vienyt. Vaan meill' on johto jumalallinen.
»En ole sinua suotta kuunnellut, pappisveljeni», vakoilija itsekseen puheli. »Sinä, Isiksen pappi, et liioin ole turhaan tuon luihun kristityn kanssa seurustellut. Ah! Ikäväkseni en kuullut teidän koko suunnitelmaanne. Hyvä! Tiedän tarpeeksi, että te aijotte paljastaa meidän pyhät salaisuutemme ja että te huomisiltana tulette tänne jälleen yksityiskohdista sopimaan.
Samalla alkoivat hänen avonaisten silmiensä terät pyöriä tehden mahdottomaksi lukea hänen ajatuksiansa; peittäen luihun ja luikertelevan katseensa puoleksi suljettujen silmäluomiensa ta'a vastasi vastustaja englantilaisen veijarin kaunopuheliaisuuteen kujeillen leukansa kapeaksi ja sileäksi kärpänkuonoksi.
Kun hän oli mennyt, siirsi Arbakes tuolinsa lähemmäksi kauniin napolittaren tuolia ja sanoi tuolla lempeällä ja verhotulla äänellä, johon hän niin taitavasti osasi kätkeä luihun ja kiivaan luonteensa: »
MARCIUS. Kuin mies, mi tuomarina tuomitseepi Maanpakoon yhden, toisen kuolemaan, Vapauttaa tuon, tuot' uhkaa, tuota sääli Coriolin kuin luihun susikoiran Hän pitää kahleissa, joit' ehdon tahdon Hän höllittää. COMINIUS. Miss' orja, joka sanoi Varustuksiinne teidän paenneen? Miss' on hän? Tuo hän tänne!
DONALBAIN. Vait'-olo paras: täällä kova onni Vois kairanreiän lymyst' äkkipäätä Karata meihin. Pois! Ei kyyneleemme Viel' ole kypsät. MALCOLM. Eikä valloillansa Surumme suuri. BANQUO. Ladyä hoitakaa! Meit' epäilys ja kauhu värisyttää; Kädessä Kaikkivallan seison tässä, Ja luihun kavalluksen salajuonta Ma sodin vastaan. MACDUFF. Minä myös. KAIKKI. Me kaikki.
Välttämättömyyden pakko saa heidät yhtymään ja pakottaa heidät keskinäiseen apuun, mutta kaikkien salainen toivomus on tuottaa toinen toiselle vahinkoa niin pian kun sen voivat vaaratta tehdä. Toisten tuho on kylän ainoa todellinen huvi. Suuri onnettomuus on siellä luihun vahingonilon kauan hellitty lempiaine. He vaanivat toinen toistaan, kadehtivat, halveksivat ja vihaavat toinen toistansa.
Mikko itse istui pöytäpenkille ja katseli siitä ensin kissaa, joka saaliineen oli siirtynyt sängyn alle, ja sitten poikaansa, joka muurin nurkassa totisen, ajattelevan näköisenä kyyhötti ja loi häneen tuontuostakin luihun syrjäsilmäyksen. Lapset olivat orpoja, sillä niiden äiti oli kuollut toista vuotta sitten. Tupaan tuli nuori vaimo ja seisahti muurin viereen. Eliina käski istumaan.