United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tahtoo jo uudistaa ja reformeerata, hän näkee siinä vikoja, joita hänen tekee mieli korjata, ja puutteita, joita hän tahtoo parantaa. Eikä hän enää näe niitä yksistään tässä ympäristössä, vaan koko maassa hän näkee niitä, koko suomalaisessa sivistys-elämässä ja yhteiskunnassa. Kirveen hän tahtoo panna puun juurelle, hakata maahan hän tahtoo kaikkea mätää ja madon-syömää.
Lukukauden lopulla kirjoitti Esteri paperille niinkuin minäkin. Opetus-tapa oli kyllä sellainen vanhanaikuinen, josta ei nyky-ajan kasvatustieteilijät suinkaan maksaisi "mätää munaa", mutta aina sitä sentään vähän opittiin. Varsinainen opettajamme oli kunnianarvoinen pitäjän-apulainen, mutta harvoin se itse koulussa opetti.
Niiden suuruus on mennyt; ne nukkuvat raunioittensa alla, niiden palatsit ja temppelit ovat haudassa, käärme mataa niiden katujen ruohossa, sisilisko asuu niiden autioissa halleissa. Luonnon salaperäiset lait, jotka yhden alentavat kohottaakseen toisen, ovat teidätkin niiden raunioista korkealle nostaneet.
Katsos, syvällä muurahaispesässä on pieni säihkyvä kivi, ken sen löytää, saattaa tehdä itsensä näkymättömäksi eikä kukaan voi häntä saavuttaa; mutta se mataa ja ryömii ristiin ja rastiin, kuka sen löytää? ja salaisuus on maailmassa, mutta ken saattaa sen käsittää? Ota se, ota luoksesi. Onnea ei ole olemassa, ei onnettomuuttakaan.
KAIKKIVALTA: Että me tietäisimme, mikä on Jumala. TUOMAS: Kuka tohtii sen sanoa tietävänsä? KAIKKIVALTA: Siksi täytyy olla niitä, jotka taistelevat hänen armonsa esille sydämestään. TUOMAS: Että te muut siinä ... autuaina ... lepäisitte? TUOMAS: Mutta onko sitten niin suuri synti tähdätä liian korkealle? Pitääkö. ihmisen aina maassa mataa?
Kun mairia en voi ja mielistellä, Sukoilla, nauraa, mataa, hännystellä Kuin marakatti taikka ranskalainen, Niin olen kohta ilkeä ja häijy. Vihoitta eikö vakaa mies saa elää, Näin joutumatta suoruudestaan pilkaks Imelän, luihun silkkinarrijoukon? GREY. Kenelle armonne nyt puhuu? GLOSTER. Sulle, Jok' armosta ja kunniast' et tiedä. Sua loukkasinko? Vääryytinkö milloin?
Täällä paukkaa, hän sanoi yksinkertaisesti. Paukkaa vähän liiaksikin. Tanskanmaassa on jotakin mätää, jatkoi Soisalo vakavasti. Jälleen hyvä tuttu, kolmas jo tänä syksynä! Kuka? kysyi Antti vavahtaen. Luehan itse, pyysi Soisalo. Jälleen mies, joka vie kerällään kymmeniä pikku-eläjiä ja josta ei itse isä jumala taivaassa olisi voinut sellaista aavistaa. Antti luki.
Hämärän pimeys on jo ruvennut kaupunkia yön pukuun pukemaan. Vielä ei näy kynttilän valoa missään. Vaan kohta rupee näkymään, vaikkei tänä iltana sitä paljon tarvita. Katri raukka! Hän on sijansa saanut tässä kertomuksessa; mutta hänen elämänsä on itse kertomus. Niinkuin varjo pitkin maata mataa, josta ei kukaan huoli, niin on nyt ihmiskunnan hylky varjo.
Ainoastaan kun aurinko paistaa, ne tulevat näkyviin. Vaan nyt ei paista tuo aurinko; nyt on pimeä, ja nyt hän varjona maata mataa. Paljon on Katri kärsinyt. Hän on uskollisesti odottanut saalistaan, vaan saalis ei ole ansaan mennyt. Se on lentänyt pois. Katri on sitä hakenut on löytänyt; sillä nyt tietää hän vihdoin saaliinsa olevan otettavana pesästä, josta hän kerran päästi hänen lentämään.
Kautta kurjan sieluni, eikö kulaus mätää vettä silloin usein ollut suurempiarvoinen kuin kaikki tuo roska! Kuvitelkaa, että tämä on vettä. Tämänkin on Luoja luonut kaikkia varten. v. Sinä kidutat minua; kuulithan jo, etten halua olla velallisesi. Ensin se ei sopinut; nyt te ette tahdo? Niin, se on toista. Mutta entäpä jos jo olisitte, herra majuri?