United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häntä huvitti Ropotin turha hätä, kun se siinä täysissä tamineissaan kylpi. Hiero!... Hiero kupeita!... Vot! koki hän sille Ropotille naurun ohella neuvoa, huutaa: Hiero!... Se, vot, kohmelon parantaa... Vot! Tshort!... Paholainen! kiroili ja päristeli likomärkä Ropotti, kun lopultakin ryöpystä pois pääsi. Hän ihan tärisi, kun vesi vaatteista valui.
Silloin tuli puute tehtävästä. Juntus jo tokasi: Nyt ei ole mitään, kun on jo kaikki ollut! Mutta Saku keksi nytkin uutta: Hän huudahti: Ruvetaan vesisille! Se huvitti kaikkia. Paikalla oli pieni rapakon tapainen lammikko ja nyt alkoi vesisota. Yhdet löivät sitä seipäillä toisten päälle, toiset syytivät ropeilla. Joskus sattui suuttumus ja alkoi tappelu. Kohta oli koko joukko likomärkä.
Juuri tässä kovassa myrskyilmassa tuli eräs nainen kyydillä ajaen kaupungin tullista sisälle. Hän seisautti hevosensa, astui maahan rattailta ja maksoi kyytimiehensä; sitte hän otti vähäisen matkalaukun ja kantoi sitä toisella kädellään, ja toisessa oli hänellä sateenvarjo, joka oli likomärkä. Niin varustettuna hän poikkesi erääseen taloon ja kiipesi sitte portaita myöden talon ylikertaan.
Lähden minä, jatkoi hän sitten käheänä, lähden nyt vaikka helvettiin, viekää minut, eipähän mulla lie puolta, mutta hengissä te ette minua Alataloon vie, ette vie... Vielä tekin vanhenette kirotut kakarat... Horjuvin askelin lähti vaivainen vanhus hoipertelemaan pirttiin päin, kädessä likomärkä lakin reuhka, ainoa mikä hänellä enää oli omaa tässä elämässä.
Valjai!... Pellolle valjai! komensivat poliisit. Pois koko putkasta ne ajelivat. Mutta Iivanalla oli hauska olo. Likomärkä Ropotti nauratti häntä yhtä syvästi kun konsanaan eilinen erehdyksensä.
Jumalan miehen vakavuudella jatkoi Sakari vallesmannin hyväksi yhäkin: »Vaikka Luojan kaikkivaltiaan eteen pitäisi astua ja sormet kirjan päälle panna, niin omantunnon mukaan todistaisin, että tämän vallesmannin päähän ei ole liikaa leiviskää pantu.» Istuttiin kuin piinapenkillä. Erästä siinä pulassa jo ihan kuin yskitti. Mutta vallesmanni oli jo hiestä kuin likomärkä.
Raajarikko katseli synkein silmin palankiinia; Leila istui sen nurkassa kyyristyneenä, kaapu silmillä; näkyvissä oli vaan Kafur, surullisena ja äänettömänä kuin likomärkä lintu. Levollisempana tältä taholta, Hafiz katsahti missä hänen sisarenpoikansa olisi ja kohta näki hänet kappaleen matkaa sivulla karavaanista, jossa hän ilman mitään tarkoitusta laukkuutti hevostaan edes takaisin aavikolla.
Mitäpä välitti Ruotsin nuori ruhtinas siitä, että hänen viittansa oli likomärkä ja saappaat savessa, kun sai kokonaiseksi päiväksi unohtaa kuninkaankruununsa!
Vot onni, puheli Iivana silloin Ropotille, Se, vot, onni, jotta sormus säästyi... Ymmärräthän? Ka... Tuota... Kuin en tätä ymmärtäisi! tunnusti likomärkä Ropotti älynsä terävyyden. Ja niin ajaa lykkivät he nyt jo kotimatkalla. Iivana taas, kuten tullessa, siellä reslarämän takapajulla, selin ajajaan jalkojaan riiputti.