United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Arvo meni vuoteelleen ja nukkui pian, kun oli väsynyt leikistään, mutta heräsi myöhään yöllä ja huomasi äitinsä vielä istuvan työnsä ääressä.
Sai ilta jo, taistelon keskeyttäin, Schwerin tuli taas: oli kestänyt hento, kuin kestää päin rajumerta paas; tuli leikistään, tykit leiriin toi, ja hänt' urhot harmajapäät ihannoi, hänet Drufva sylihin sulki, ja huikea hurraa soi. Nuor' urho! Noin nimes loistettaan jo varhain loi. Tie viittasi toivohon kirkkaimpaan, mitä nähdä voi! Mut ah, pian päättyvä tie oli tää!
Ja Ryssät huomas rynnäkköns jo turhake käynehen, Ja heidän joukkons kääntyi pois, peräytyi verkalleen; Kun kaikk' olj hiljaa, rannallen tulj käyden Sandelsi Ja kysy missä mies olj se, ken sillall' otteli. Sven Duuva hälle näytettiin. Hän oli taistellut. Hän oli taistellut kun mies, olj taisto loppunut; Hän levätäkseen leikistään olj maata pannunna, Ei vakaampana entistään, vaan vaalakkaampana.
Sven Dufvaa näytetään. Hän on jo loppuun taistellut ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; hän näyttää siihen nukkuneen lepäämään leikistään. Vakaampi ei, mut kalvaampi on paljon entistään. Ja Sandels silloin kumartuu kuollutta katsomaan ei tuntematon ole tuo, vaan tuttu vanhastaan; mut alla hänen rintansa punoittaa nurmi nyt, on luoti käynyt sydämeen; on veri ehtynyt.
Vähän väliä tuli ovesta uusia sairaita; lapsia, joita äidit kantoivat käsivarrellaan, kasvavia, keski-ikäisiä ja vanhoja. Toisia hevoset odottivat, toiset läksivät jalan astumaan. Oudonnäköinen oli eräs vaimo, jonka kasvot olivat aivan valkoisiksi maalatut. Varmaan oli se hänen miehensä tuo, joka hiljaa ja varoen kuljetti häntä eteenpäin. Lapset taukosivat leikistään heidän ohi käydessään.
Kun aurinko on lounaa lähennyt, lakkaavat tytöt leikistään ja sammuttavat paimensavun sil'aikaa, kuin pojat keräävät kunkin karjan eri ryhmään. Karjat käännytetään kotia kohden ja iloisesti huhuillen kävelee paimen perässä.
Silloin helkkyy herkkä luonnonkannel, tuhatkielin laulaa virttä elämän, tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta elon antajaansa lauluin kiittävän: Kuohukoski vuorten valanteessa, joka vauhkon lailla, vaahtosuuna, kallion kieleltä kuiluhun syöksee riemuten hurjasta leikistään, kiittää mahtavalla laulullansa kostajata julman sortajansa.
Me annoimme hänelle kyytiä hänen tuhmuudestaan, ja seuraavana päivänä hän joutui kaikkein naisten naurun ja pilkan esineeksi. Kyllä hän rukoili, ettemme puhuisi asiasta, mutta jotakin rangaistusta hänen täytyi saada tyhmästä leikistään, ja kiireimmiten hän jo ensi laivalla lähti tiehensä suotuisammille aloille. Meeri henkäsi syvään. Tämä oli sukkela lorun loppu nauroi hän.
Sven Tuuvaa näytetään. Hän on jo taiston taistellut ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; hän näytti siihen nukkuneen levolle leikistään, vakaampi ei, mut vaaleamp' on paljon entistään. Ja Sandels silloin nukkujaa kumartui katsomaan, ei tuntematon ollut tuo, vaan tuttu vanhastaan, mut alla hänen rintansa punoitti nurmi nyt, ol' luoti käynyt sydämeen, jo veri ehtynyt.
Silloin helkkyy herkkä luonnonkannel, Tuhatkielin laulaa virttä elämän, Tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta Elon antajaansa lauluin kiittävän: Kuohukoski vuorten valanteessa, Joka vauhkon lailla, vaahtosuuna, Kallion kieleltä kuiluhun syöksee Riemuten hurjasta leikistään, Kiittää mahtavalla laulullansa Kostajata julman sortajansa.