United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos on jäänyt siihen suureen kaupunkiin, jossa kaikissa taloissa on kirkas valaistus ja kuuluu kaunis soitto sisältä, vaan ovet ovat lukossa, ettei mihinkään sisälle pääse? Sinne on jäänyt. Ei ole mahtunut joulupukin konttiin, kun oli muuta tavaraa niin paljon, ettei silmineula olisi sopinut. Sinne se raukka kuolee kadulle. Lauralle tuli hätä. Kuka pelastaa? Kiltti täti!
Yksinäisyys lapselle ei ole terveellistä, hänen henkinen ja ruumiillinen kehityksensä siitä kärsii haittaa. Pitäisi olla Lauralle toveri, veli tahi sisar, tahi vielä parempi jos olisi molemmat ja yhä parempi jos olisi molempia.
Kirsti oli Päivölässä hymyilevänä, ja lehtori esitti Lauralle kirjeen Veli Erkiltä, joka selitti, että hän on mennyt maaseudulle viikoksi tahi pariksi lukemaan ahkerasti, suorittaakseen tohtorintutkinnon. »Koeta nyt pitää hauskaa yksinäsi sen aikaa, rakas sisko», niin loppui kirje. »Onnistui erinomaisesti», hymyili lehtori vaimolleen, kun oli esittänyt asian Lauralle.
»Ei todellakaan», myönsi lehtori katsellessaan onnetonta Veli Erkkiä ja sen irtonaisia paloja. »Mutta ostetaan toinen nukke, sillähän vahinko on täysin korvattu.» »Ja luuleeko lehtori, että se Lauralle kelpaisi?» sanoi Leena kuin ihmetellen, että lehtori sellaista puhuukaan. »Samallainen nukke, minä tarkotan», selitti lehtori.
Lehtorin kivettyessä ja rouvan ja Leenan parahtaessa itkemään Laura meni pojan luo, kääri kätensä hänen kaulaansa ja sanoi: »Sinä olet minun veljeni ja sinusta tulee tohtori.» Poika Lauralle hymyili ja sanoi hiljaisella äänellä kuin puolittain kuiskaten: »Mutta minulla on kauhea nälkä. Annatko vielä yhden omenan?»
Silloin on Laura entisissä saranoissaan. »Kuule, Laura», sanoi lääkäri Lauralle. »Huomenna on Tapani. Silloin ovat kaikki kiltit lapset ajelemassa. Aijotko sinä nukkua huomenna myöhäiseen? Mitä?» »Nukun, jos näen kaunista unta», vastasi Laura. »Vai niin? Sekö siinä oli? Vai unennäköjä me olimme ongella», sanoi lääkäri. »Mitä kaunista unta sinä olet nähnyt, saako setäkin kuulla?»
Hän istahti kyykylleen Lauran eteen, mairehymyssä suu ja sellaisella äänellä kuin olisi luvannut jotakin, josta Laura riemastuu, hän sanoi: »Sellaista kirkasta onnea, että Lauralle veli!» Laura vähän aikaa mietittyään kysyi: »Eläväkö?» »Elävä veli, reipas ja rohkea ja iloinen poika», lupaili Leena. Taas mietittyään vähän aikaa Laura sanoi: »Sen pitää olla tohtori.»
Laura kertoi: »Maaseudulle mennessään Veli Erkki on joutunut pillastuneen hevosen jalkoihin ja siinä rytäkässä kuollut.» »Mistä sinä sen tiedät?» kysyi vähän harmistuneena lehtori, luullen että Leena oli asian Lauralle ilmoittanut, vaikka oli kielletty sitä tekemästä ja kehottamalla kehotettu olemaan aivan kuin hänellä ei olisi vähintäkään tietoa koko Veli Erkin onnettomuudesta.
Lehtorin rouva kulki kaikki lelukaupat, mutta poikanukkea ei ollut saatavissa. Kauppiailla oli vain vanhojen varastojen jätteitä, uusia odottivat vasta joulun alle. Lehtori sai keksiä syitä Kirstin veljen viipymiseen ja pitää maantieteellisiä esitelmiään Lauralle harva se päivä. Ei olisi ollut aina aikaa, ja vaikea oli saada esitelmiin uutta mielenkiintoa sekä keksiä loppua, joka Lauraa tyydytti.
»Niin, niin», myönsi lehtori Lauralle ja kysyi häneltä: »Missä sinä heidät tapasit?» Laura selitti: »Tämä istui kadulla makkarapuodin seinää vasten. Siihen tuli sitten se kiltti täti ja minä kysyin: Saanko minä tämän? Kiltti täti sanoi: Ota, hyvä enkelini, ja Jumala sinua siunatkoon. Ja me lähdimme kotia. Sillä kiltillä tädillä oli vielä toinenkin lapsi sylissä. Vei kai jollekin sen.»