United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ois sulla, vaikeneva kansa, silloin, mi vaietessas tuskin kuuntelet, ois kerran korvaa kuulla laulajoita, he kuinka eri äänin laulaakin. Sa ymmärtäisit, kuunnellessa noita, myös mitä sielustas ma tulkitsin. YHDEKS
Olipa vielä oivallinen, Oli toinen toverina Paavon kanssa puhumassa, Asioita ajamassa, Ihalainen itse kanssa, Yhen pitäjän uroita, Nykyajan laulajoita. Nepä laulut laittelivat, Runot meiningin mukaiset, Silloin kansa kyllin lauloi, Kaikki lapset kasvavatkin, Kun ne ukkoset elivät. Vaan on kuollut kumpainenkin, Runomiehet runoinensa, Laulumiehet lauluinensa.
Siitä lieto Lemminkäinen itse korvin kuuntelevi kenenkänä keksimättä, kunkana havaitsematta: kuuli ulkoa runoja, läpi sammalen sanoja, läpi seinän soittajoita, läpi lauan laulajoita.
Kuku mulle kultiasi, Kuku mulle, kuku muille, Kuku kaikelle kylälle; Kuku kultia kujille, Hopehia tanhuille, Vaskia vajojen päihin, Tien vierihin tinoja. Luojan kukku, kultahelkka! Kuku vielä kerta, toinen; Kuku meiän kuulijoita, Laita meiän laulajoita, Kuulijat kukalle kullan, Laulajat lehelle lemmen, Mie itse remorekehen, Virret väkkärän väkehen.
Usein hyvä isäntä, Se hyvä talon isäntä, Saapi vierasta salihin, Tuttuja tupansa täyen, Lautsan täyen laulajoita, Ikkunan ilotsijoita, Joka sopen soittajoita, Karsinan karehtijoita, Seinävieret seisojia, Aitovieret astujia, Tanhuaiset tanssijoita, Pihat pitkin kulkijoita, Maat ristin matelijoita. Hyvä emäntä.
Samaten kuin oppineitten seuroissa hyviä laulajoita toisinaan pyydetään joista kuista seikoista lauluja rakentamaan, niin vaadittiin Korhostakin usein milloin mistäkin laulamaan. Semmoisia toimituksia sai välistä ulkopitäjistäkin kaukana Rautalammilta.
Vaan laulustani kuiten En huoli vaieta, Kun ääni lintuin muitten Ei kuulu talvella. Parempii laulajoita Keväällä ehtinee, Niin kuulellessaan noita Jo varpu vaikenee. HYLJ
Linnut lauloivat kilpaa kummuilla; päivän säteet leikkivät keskenänsä sisäjärven tyynellä, kiiltelevällä pinnalla; raikkaita lauluja tuntui liikkuvan ilmassa, mutta laulajoita ei näkynyt. Hämmästyneinä kuulijat sekä katselivat että kuuntelivat tuota kummallista soittajaa, joka tuntui viulullansa osaavan loihtia, mitä tahtoi.
"Siitäpä hyvä isäntä saapi tuttua tupahan, lautsantäyen laulajoita, ikkunat iloitsijoita, siltalauat lausujoita, karsinat karehtijoita, seinävieret seisojia, aitovieret astujia, pihat pitkin kulkijoita, maat ristin matelijoita. "Isännän esinnä kiitin, siitä ehtoisen emännän ruokien rakentamasta, pitkän pöyän täyttämästä.
Ennen muinoin oli hän pahin huimapää koko läänissä; kaksi vaimoa ryösti miehiltä, piti laulajoita, itsekin lauloi ja tanssi kuin mies... Vaan suvaitsetteko ryyppyä? Päivällinenhän on jo pöydällä". Nuori tyttö, sama, jonka olin vilaukselta nähnyt puutarhassa, tuli huoneesen. "Kas niin, tässä on Olgakin", virkkoi Radilov, kääntäen päänsä hiukan poispäin. "Suljen suosioonne.