United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Maljaas ilo-käköinen!" Niin istuivat ukot ryyppien ja pohjalla kerta toisen perään tyhjennettyjen lasien huutaen toinen toisellensa: käki ja kukku. Lökätty viini tuotiin nyt sisään ja ukot täyttivät sillä korkeat lasit, joita he alinomaa tyhjensivät, helistellen keskenänsä ja jutellen yhden niinkutsutun lystillisen seikan toisen perään. Loppurivi oli muuttumatta: nykyinen nuoruus, ei se kelpaa.
Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä oriin palkastani; Ju minun oriini, Möö minun härkäni, Muu minun lehmän, Myy minun vuohen, Nää minun uuheni, Röh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minun kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa. Luojan kukku. Luojan kukku, kultahelkka!
"Jaa, ei siinä kelvollisuutta," vahvisti ukko Pentti. "Tuossa on nyt Uoti, poikani, sen saman tyhmyyden tähden vaivannut itseänsä ja meitä lähes seitsemän ajastaikaa: Mekös olisimme niin tehneet nuoruudessamme: emme suinkaan!" "Mepäs olimme iloiset kuin käki, ja teimme asian yhtä hupaiseksi ja lyhyeksi, kuin hänkin tavallisesti. Eläköön vanha ja iloinen elo! Maljaas vanha kukku!"
Niin kaikki nousee kohden taivasta. Nuo mettisten ja perhoin lemmityiset, Tuo kevät-aamun kukkanuoriso, Avaapi nousevalle auringolle Nyt hellin silmin tuoksuhuulensa; Ja päivän koitto kansan nukkunehen Jo nostaa töille kevätvainion. Elämä, henki huokuu kaikkialla Ja kaikki nousee kohden taivasta. Niin käen kukku korven liepehellä Viel' lausuu toivon kaukotuntehet.