United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hän, veikkonen, elää viulullansa ja jos ei sen kautta varoja kokoontuisikaan, ei sekään suuria haittoja tee, sillä minä jätän kaikki rihkamani hänelle; ja jos et sinä, kuolemaani ennen, saa Sormulaa velattomaksi, niin tulee Jerikosta Sormulan perillinen, vaikka hän tytärtäsi ei saisikaan. Sinulle en näet aio jättää äyriäkään: nyt tiedät sen, tee siis kuin tahdot."
Linnut lauloivat kilpaa kummuilla; päivän säteet leikkivät keskenänsä sisäjärven tyynellä, kiiltelevällä pinnalla; raikkaita lauluja tuntui liikkuvan ilmassa, mutta laulajoita ei näkynyt. Hämmästyneinä kuulijat sekä katselivat että kuuntelivat tuota kummallista soittajaa, joka tuntui viulullansa osaavan loihtia, mitä tahtoi.
Silloin saattoi hän tuntikaudet istua ajatuksiinsa vaipuneena eteensä tuijoittaen, ja silloin soitteli hän viulullansa haaveellisia säveleitä, joissa hänen tunteensa, hänen mielentilansa ilmaantuivat, ja jotka paljon enemmän miellyttivät minun muutoin soitannollisessa suhteessa vähän edistynyttä korvaani, kuin hänen klassillinen soitantonsa.
Terveisiä voin sanoa sinulle Torgerilta, sanoi hän. Kiitosta. Onko hän kipeänä? Hän on matkustanut pois. Vai niin. Hän ansaitsee isot rahat viulullansa naapurikylissä, sanoi Jon. Hän on soittanut kilpaa Lauraasenin ja Knut Hardingin kanssa ja vaihtanut polskia niiden kanssa. Hän oli reipas soittamaan. Minä kirjoitan hänelle huomenna. Saat sanoa terveisiä. Kiitos, sen teen. Hyvästi.
Ah, se voi ainoastaan olla yksi, se oli hän hänen poikansa hän oli tullut isänsä tykö hänen vaikeimmalla hetkellänsä, kantaakseen hänet sävelillä valkeuteen ja rauhaan. Sillä koko hänen elämänsä lumoi poika esiin, ei änkäten eikä raa'asti ja rumasti, niinkuin Torger ennen aikaan oli tehnyt viulullansa, ei, ne oli säveliä niin vienoja, niin sulavia, joissa itku ja valitus ja leikki yhtyivät.