United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kylläkai kaikissa muissa, mutta ei tuossa asiassa." "Miks'ei siinä?" "Mistä sen tietää milloin siinä katsoo onnea, milloin onnettomuutta? Usein on käynyt niin, että kun wanhemmat owat lapsillensa wäkisin pakanneet luuloteltua onneansa, owat he sillä tawalla hänen suurimpaan onnettomuuteen syösseet."
Syksympänä kantoi hän kontilla lintuja kirkonkylän kauppiaille, jotka niitä halukkaasti ostivat ja niillä sai hän sievoset rahat; mutta isoimmat linnut ne yhä vaan pääsivät aitanorsille. Eräänä iltana syksympänä sanoi Jakke: "Voi, kun kirkkoherran kesäsaatavatkin ovat vielä maksamatta!" "No, sinä nyt olet aikahinen; kylläkai talvivientikin on vielä maksamatta", sanoi emäntä.
Ja hän katsoo hyvin tarkkaan matkustajan kasvoihin, kun se nyt istuu penkillä ja tupakoi. 'Se on niin rehellisen ja hyvän näköinen', ajattelee tyttö. 'Kylläkai siihen voipi luottaa? Ja sitte tyttö menee hiljalleen kamariin, niinkuin menisi jotain hakemaan, ja ottaa jotakin piirongin laatikosta jotakin, jota hän on kauvan säilyttänyt. Etsii paperia tai pussia, eikä tahdo löytää.
Eräänä kertana oli Lampelassa neljä päiväläistä ratapölkkyjen teossa. Asiansa tehtyä lähti emäntä kalanpyydyksiään kokemaan. Miehet tulivat metsästä kotiin puolista syömään ja emäntää ei näkynyt ei kuulunut. "Kylläkai se on päällensä pudonnut rysäavantoonsa; muuton ei hän niin kauvan viipyisi. Täytyy pikasesti lähteä häntä hakemaan", hätäili Jakke.
On ylpeä ja komea kuin riikinkukko!" ihmetteli Heikkilän Vilho, torpan isäntä. "Niin, kylläkai se komea on, vaan vihanen ja paha sydäminen kuin saakeli", sanoi Erkki. "Mutta hyvä juoksia. Sillä on saatu viisisataa palkintoakin. Semmoista rahaa ei juoksekaan joka miehen koni", kiitti Tuomas. "Silleen. Vai on tämä sellainen syökäri", ihmetteli Vilho.
Tosin hän vähän pelkäsi voutia, mutta kun hän oli puhunut itse herttuan kanssa, niin kylläkai hän Falunissakin saisi asiansa hyvin käymään. Siitä hän ei välittänyt, että hänen matkansa sen johdosta venyi vähän pitemmäksi. Kopparbergistä hän kaikissa tapauksissa aikoi hankkia vähän siemenrukiita ja mitä muuta saattoi saada.
Ja niin he voivat matkaansaattaa suurta mieliharmia Jaken nuorelle emännälle. "Oh, ei se tee mitään. Kylläkai vielä leppyvätkin. Sen paremmat pidot, mitä vähemmän väkeä. Juodaan me nyt vaan häitä tänä iltana; huomenna alkaa toinen toimi, sillä silloin täytyy ryhtyä taloudentoimiin", tuumaili nuori emäntä. Sen verran Maija välitti koko sukulaistensa tylyydestä ja ylönkatseesta.
En ollut Mattia nähnyt milloinkaan noin heltyneenä, useimmiten oli hän esiytynyt tuollaisena rikkiviisaana, joka viisasteli ja nauroi noin vaan vasemmalla suupielellään milt'ei kaikille ihmisille. Mutta missähän ne lehmät ovat, muistutin minä. Kylläkai ne nyt löytyvät niinkuin ennenkin, lohdutteli Matti. Istuimme siitä sitten eräälle kallion kielekkeelle liki suuren suurta kuusta.
Taidatko edes ruokia valmistaa? KATI VIRTANEN. Kahvia ainakin osaan keittää. HOFFMANN. Sen minä uskon, mutta käsitöistä et tiedä mitään? KATI VIRTANEN. Tiedänpä. Antakaapas kätenne niin povaan teille. Minä olen taitava kädenkatsoja. HOFFMANN. Mene jo tiehesi täältä. KATI VIRTANEN. Kiitos käskystänne. Niin, kylläkai te sitte tulette? HOFFMANN. Sitte kun vastaanotto-tunti on loppunut.
»Miinasta kyllä huoli pidetään, kunhan sinusta ensin päästään», sanoi isä kylmästi. »Kylläkai minusta pääsee! Voin vaikka tappaa itseni, niin pääsevät!» kuohahti sisässäni, mutta ääneen en sanonut mitään. Musta murhe täytti mieleni. Nyt tiesin, ettei minulla maailmassa ollut yhtään ihmistä, joka minusta välittäisi. Olin yksin koko maailmassa ja maailma oli täynnä vihollisia.