United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miinan maine levisi leviämistään ympäri lähiseudun, ja kun hän ei tahtonut että häntä ylistettäisiin paremmaksi kuin hän olikaan, oli hänellä täysi työ toimittaessaan niin ettei maineensa hänestä liikoja laskisi. Suolamiesten kanssa levisi Niemelän Miinasta sanoma yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Muutamien vuosien perästä oli se jo ehtinyt hyvinkin etäälle.
»Miinasta kyllä huoli pidetään, kunhan sinusta ensin päästään», sanoi isä kylmästi. »Kylläkai minusta pääsee! Voin vaikka tappaa itseni, niin pääsevät!» kuohahti sisässäni, mutta ääneen en sanonut mitään. Musta murhe täytti mieleni. Nyt tiesin, ettei minulla maailmassa ollut yhtään ihmistä, joka minusta välittäisi. Olin yksin koko maailmassa ja maailma oli täynnä vihollisia.
Usein teki vähän mieli suuttua häneen, mutta ei viitsinyt sentään, kun hän muuten oli niin hyvä; passaili häntä niin paljon kuin ikänä voi ja oli valmis menemään vaikka tuleen hänen tähtensä. Hanna pitikin Miinasta paljon enemmän kuin Marista. Hän oli hyväluontoisempi ja tyynempi. Mari sitä vastaan oli kiivasta sorttia ja tohahti vähän väliä ylös kuin tuuliaispää.
"No, mitä papinrouva sanoi Miinasta?" kysyi Liisa kiihkeästi. "Rouva arveli, että antaa vaan Miinan mennä, kosk'ei hän enää viihdy kotona", sanoi äiti tyyneesti. Miina näytti hieman nololta. Hän oli varustautunut vastarintaan, eikä sitä nyt tarvittukaan.
ROOPE. Olithan äsken. Sinä luulit ihan väärin minusta ja Miinasta. Enhän minä sitä niin luullutkaan. ROOPE. Meillä ei ole koskaan ollut mitään väliä, enkä minä ole koskaan erityisesti Miinasta pitänyt. Niin minäkin arvelin ja uskoinkin, varsinkin, kun höpistiin ihan yleiseen Hilmasta ja sinusta. Mutta ... noh! mikäs sitä piippua pännii? Kas sitä vaan, kun on mennyt ihan tukkoon. Ah hah!
Sitte sinun täytyy myös minulle luvata oikein pitää huolta pikku Miinasta eikä antaa hänen juosta poikain kanssa, ett'ei hän tulisi liian rajuksi.
Illalla näytti hän kuitenkin Miinasta kovin raukealta ja seuraavana aamuna käväsi tohtori apteekissa ja kertoi, että Liisa yöllä oli saanut pienen tytön liian aikaiseen, jonka vuoksi se olikin "perin viheliäinen raukka", kuten hän sitä nimitti. Kun Miina neiti taasen näki Liisan, näytti tämä väsyneeltä ja alakuloiselta.
Ei hän tiennyt, mitä nuo sanat Miinasta merkitsivät, mutta varma hän oli siitä, että saisi taas jotain kamalan kamalaa kuulla, jos kysyisi. Päätti olla kysymättä. Iloisella melulla tulivat pyykkärit vihdoin ja viimein takaisin aamiaiselta; Hanna oli jo arvellut, ettei siitä syömisestä ikinä loppua tulisikaan, niin kauan he viipyivät.
Täytyyhän sinun ne nähdä, kentiesi sinä enemmän pitäisit Miinasta " "En minä pitäisi heistä enkä muista." "Mene edes kerran katsomaan", ehdotti äiti. "Paras vain, että lähdet, vaikka et heistä huolisikaan. Tulet täällä kotinurkissa ihan alakuloiseksi." Seuraavana päivänä tuli lukkari Tuomelaan ja Maurin rautio asetettiin uusien kääsien eteen. Muori siunasi poikansa matkalle ja toivotti onnea.
"Kyllä, kyllä, mutta mitäs meidän pitää Laurille sanoa. Sano pian; sinä vapiset, kuin virran päällä sano pian, sinulla ei näy enää paljon aikaa olevan elettävänä," tuumaili Sikke-muori. "Sanokaa hänelle, että minä olen hänen joskus luullut pitävän Miinasta enämmän, kuin minusta ja siksihän minä olen Miinaa parjannut," sai Karja-Anni viimein lausutuksi. "Oh!