United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta itse se on kynnysalla vastassa, syleilyvalmiina käsivarret. Tulijan se taluttaa sisimpään saliinsa varta vasten varatulle istuimelle. Ja jokainen askel jää vuosia kimmeltämään, kultaisena täplänä. Lieneekö lauluni laatu luontunut mielesi mukaan. Joskus ei oikkuja polttavan pääni ymmärrä kukaan. Elämän keskellä kerran kaunista untani nähden. Nääntävin riemu ja tuska on ollut kauniin tähden.
Helteisessä poudassa niitettiin niitut ja leikattiin pellon raskastähkäiset rukiit; ja korkeina torneina seisoivat niin suovat Luhta- ja Sompioniituilla kuin aumat pirtin ympärillä. Runsaimman sadon tuotti tämä kesä, jota veljekset aina riemuiten muistelivat »kultaisena kesänä».
Oi, kun muistelen, miten minä kotona Ruijassa kuvittelin kuninkaan linnan Kristianiassa huippuineen ja torneineen mahtavana kohoavan yli kaupungin ja kuninkaan miesten kultaisena jonona kulkevan linnankartanosta aina valtaistuinsaliin asti, tai miten olin kuulevinani Akerhusin linnoituksesta tykkien jyskeellä ilmoitettavan kuninkaan tulon sotamusiikin ja kuninkaallisten käskyjen myrskyn lailla täyttäessä koko ilman.
Kaikki sinersi, taivas, järvet ja hiljaisessa aamutuulessa heiluvat kissankellot... Väinämöinen pyyhkäisi otsaansa ja hymähti jälleen. Oliko sininen loihtu kietonut hänet? Oliko hän katsonut liian kauan noiden kahden silmän syvyyteen? Ja ikäänkuin itsestään menivät hänen sormensa soittimelle... Mutta silloin näki hän näyn, joka oli kultaisena kuvajaisena halki elämän seuraava häntä.
He eivät koskaan vielä eläissänsä olleet nähneet niin ihanata juhannuksen päivää; maa oli pukeunut morsian-pukuunsa, ilma hengitti pelkkää rakkautta ja aurinko loisti heille kultaisena kalkkina taivaalta.
Mutta keskeltä tuota kauhistusta kasvoi orjantappurapensas ja vereksien vesipisaroiden tavoin loistivat sen marjat auringonvalossa, se kun laskiessansa valaisi leveän maantien vaalean juovan kultaisena tumman metsän sylissä.
Hän lannistui heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Nallen taiteellinen tähti sensijaan oli vasta nousussaan. Hänestä tuli kuuluisuus. Hän saavutti sen maailmanmaineen, joka Matin sielunsilmien edessä hänen saunanlautsalla istuessaan oli joskus kultaisena kangastanut. Mutta luonnollisesti ei se tapahtunut ilman monia kärsimyksiä ja kovia koettelemuksia.
Molemmat silmäilivät toisiaan kuin sotkapari tyyneessä, rauhaisessa lahdessa kevätillan kultaisena hetkenä. Vanha, harmaantunut, takkukarvainen Mokki astua tallusti tupaan ja nuuski vieraita. Vaan kuin löysi isäntänsä hypähti etukäpälöillään polvia vasten seisomaan, liehutti häntäänsä ja nuoli käsiä.
Taivas kohosi niin sinisenä hänen päänsä yli, aurinko loisti niin kultaisena ja loi niin ihania valon heijastuksia korkearunkoisten puitten viheriöitten lehvien lomitse, ilma lehahti hyviä höysteitä ja tuoksua; Georg tunsi mielensä ihmeellisesti rauhoittuneeksi, ei koskaan vielä ollut Jumalan suuruus ja pyhyys niin elävästi hänen sieluansa täyttänyt, kun juuri nyt, jolloin luonnon ihmeellinen kauneus lievittävänä ja sieluansa parantavana häntä ympäröi.
Niin muistelivat veljeksetkin menneitä päiviänsä, kultaisena joulu-iltana istuissaan ympäri Jukolan pöydän ja haastellessansa keskenään. Mutta tulelta nostettiin pata, tehtiin tuohisista haloista oivallinen pystyvalkia, ja sen loimoittavassa valossa alkoi nyt juhlallinen veisaus.