United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensi aikoina oli Anna sentään suvainnut Kokkaa vähän paremmin, mutta eipä se ollutkaan muuta kuin ett'ei hän huolinut hänestä valittaa, kun hän tunsi Taavin luulevaisen luonteen ja pelkäsi pahoja seurauksia hänen kiivastumisestansa. Nyt näytti hän inhoansa aivan tahallaan. Ja sepä olikin hänelle hyödyksi, sillä Lydia kääntyi päivä päivältä ystävällisemmäksi häntä kohtaan.
Hannakin koetti teroittaa silmiään. »Ihmisiäkö siellä on, vai elukoita?» kysyi isäntä vielä. »Eikö liene», alkoi Anna Sohvi, mutta Hanna keskeytti huudahtaen: »Olga ja Betty!» Ne ne olivatkin. Mitä kummaa ne taas näin myöhään siellä keikkuivat. Anna Sohvi veti kiivaammin airoja; vesi oikein sohisi kokkaa vasten. Tultiin rantaan. Olga ja Betty tarttuivat veneen laitoihin ja auttoivat heitä maalle.
"Ainakin on nimeni nyt suomea", vastasi Föhrberg-Kokka, "eikä niin ilman tarkoitustakaan". "Hän on suomalaisuuden laivan kokka", selitti kansakoulunopettaja. "Jaa, aivan niin, ja me muut istumme laivassa", lisäsi Hovilainen, suuresti hyvillään viisaudestaan, ja taputti Kokkaa olkapäälle. "Olkoon vaan", sanoi pastori syrjässä Spirlundille; "kyllä me kokalle perältä suunnan annamme".
Puisteltuansa Timon väkinäisesti tarjottua kättä, sanoi hän suurimmalla myötätuntoisuudella kuulleensa tuon ikävällisen sanoman ja arveli nimismiehen käyttäinneen oma-valtaisesti, kun pani kiinni niin yleisesti rehelliseksi ja siivoksi tunnetun miehen kuin Taavi oli, ja vakuutti että tämän syyttömyys kohta oli tuleva ilmi. Timossa rupesi nousemaan suosiollisempia tunteita Kokkaa kohtaan.
Ehkä minä saan auttaa neitiä, sanoi toinen herroista, otti airon isommasta venheestä ja kurkotti sillä venheen kokkaa. Ei, kyllä minä pääsen ... antakaa olla! Sillä oli valkoinen lakki, ja se veti vain. Ellin olisi tehnyt mieli häntä airolla kastella. Vetäkää vain! kehoitti vielä isä. Valkolakkinen vetikin, kokasti sitten venheen ja tarjosi Ellille kätensä.
Kuu kimalsi tähtilöillä, ja valaisi säteillänsä meren läikkyviä laineita. Tasaisesti ja kuitenkin joutuisaan liukui Delphiini meren väljällä pinnalla. Kohisten puhkesivat aallot laivan kokkaa vastaan ja loiskahtivat rajusti pitkin sen laitoja. Vaikka jo oli tultu jotenkin pohjoisille seuduille, oli ilma lempeä ja raikas, eikä tarvinnut mitään vaaraa pelätä.
Hän huomasi hyvin hyvästi hänen jo kaukaa kadulta huomanneen itsensä, vaan kääntäneen ainoastaan vähän päätään. Huono merkki ajatteli hän kävisikö tuuli ihan noin vasten kokkaa minulle? Hänen tultuaan lähemmäksi pisti hän taas ruumistaan esiin ja oli tulevinaan hyvin hämmästyksiinsä.
Mies, joka istui etuhangoilla auttoi airollaan kivelle tarttumasta. Vanha, Hardanger'issa rakennettu, tavattoman leveä hieno- ja hataralaitanen vene toimitti kyllä velvollisuutensa; vanha raakapurje kohotti veneen kokkaa korkealle ylös laineista ja veti kuin hevonen.
"Jos minä olisin siellä ollut, kyllä minä olisin ukolle totuutta lukenut. Oikeuksiamme me tahdomme, ei muuta; mutta, paratkoon Jumala, kansa on outo oikeuksiin, sillä kun ei oikeuksia ole ollut, ja sentähden kun kerran herra huutaa, niin koko lähettikunta menee käpälämäkeen". "Aivan niinkuin kuulisi maisteri Kokkaa, niin on tuon Kettusen puheet", sanottiin.
Kun ei tulisi myöhä, sanoi Samppa ja käänsi jo veneen kokkaa maalle päin. Eikä tule. Pitää sitä toki näyttää. Samppa olisi jäänyt venheeseen tupakoimaan, mutta kun Reeta sanoi, että "tule vaan sinäkin", niin lähti sitten perästä astua teppailemaan. Ihmeissään katselivat lapset tuota mustaa rautaista törilästä, jonka ympärysaidassa oli hirveitä rautapiikkejä.